tanto tiempo

Hola! En oo piiitkään aikaan jaksanu kirjotella, viime kirjotuksesta taitaa olla peräti kuukausi aikaa.. Ainut syy miksen oo kirjottanu on se että oon hemmetin laiska täälä. Anyways paljon on mahtunu tähän kuukauteen ja voisin alottaa kertomalla vanhimman veljeni Cristianin häistä. Ressasin häitä etukäteen siitä syystä, niin tyhmältä ku se kuulostaakin, että mun pitää tanssia. Ne jotka tuntee mut tietää ettei tanssiminen oo mun juttu, ei niin yhtään. Velipoika oli ihana ja kustansi mut kampaajalle ja sain sitte kivat kiharat, ja puvustakin tykkäsin paljon. Sainkin kehuja että hyvältä näyttää, keskimmäinen veli sanoi wow ja nosti kaks peukkua pystyyn, joten oletan että olin asianmukaisesti laittautunut. Mun onneksi (tai ehkä äitin mielestä epäonneksi) häissä oli ilmainen baari, ja sen voimalla sitte löysin itteni tanssilattialta mm. host iskän kanssa bailaamasta. Tanssiminen oli yllättävän kivaa, sitte kun tanssimaan uskaltauduin. En tosiaan kyllä ollut ainoa joka sitä ilmaista baaria hyödynsi, vaan 90% juhlaväestä sitä kiitettävästi kävi tyhjentämässä. Joten hirveesti ei meno siinä mielessä poikennu suomalaisita häistä. Serkkupojista tykkään paljon, kaikki hirveen mukavia ja tykkäävät juhlia.
Häistä seuraavana viikonloppuna olin ekaa kertaa Chilessä discossa! Menin sinne perjantaina mun kontaktihenkilö Paulan kanssa, joka on muuten tosi ihana ja ymmärtäväinen ihminen+ englannin opettaja joten kommunikaatio sujuu, ja lauantaina uudemman kerran serkkupoikien ja yhden serkkutytön kanssa. Molempina kertoina oli kivaa ja mä jopa tanssin jälleen! Discoista täälä voisin sanoa sen verran että chileläiset miehet suurimmaksi osaksi ei uskalla lähestyä naisia ilman alkomahoolia. Mutta sitte kun on promilleja veressä niin kyllä sitten tullaan lässyttämään kaiken näköstä.. Discossa mä saan paljon huomiota vaalean tukan ja pituuden takia, on toki mukavaa saada kehuja, mutta aina se huomio ei sitte ole niin kivaa. Kuitenkin discoreissut meni ihan kivasti, mutta sunnuntaina ei sitte ollukkaan niin kiva olo enää..
Koulu täälä on mulle aika saakelin tylsää. Tunneilla en ymmärrä paljon mitään, ja yleensä vaan istun kaikki tunnit, tai sitte luen jotain tai juttelen jonku kanssa. Mun koulu on siis katolinen koulu ja joka aamu joku lukee raamatusta pätkän ja sitten rukoillaan yhdessä isä meidän ja joku toinen rukous, joka liittyy neitsyt Mariaan. Täälä myös on käsittääkseni kerran kuukaudessa koulussa sellanen tilaisuus johon mennään pari luokkaa kerrallaan, ja sielä on monta pappia ja niille voi mennä tunnustamaan syntinsä jos haluaa. Tää on se juttu mistä oon katolilaisuudessa aina pitäny, että konkreettisesti voi kertoa mieltä painavista asioista joita on tehny tms. ja saada mielenrauhan tunnustamalla ne. Ei oo hyvä jos asiat patoutuu sisälle ja niistä ei kerro kenellekkään. Yks papeista osaa englantia, koska hän on mun käsityksen mukaan Vietnamista. Olis ihan mielenkiintosta mennä tunnustamaan syntinsä, mutta koska en oo katolilainen en tiedä onko se mulle mahdollista. Jos joku tietää onko niin kertokaa mulle kiitos? Koulussa on myös se erilaista että käytetään tietysti koulupukua. Tytöillä ei saa olla paljon meikkiä, eikä periaatteessa kynsilakkaa, mutta kyllä lähes kaikki tytöt koulussa on kynnet lakattuina eikä siitä mitään seuraamuksia tule. Myös se on erilaista ettei saada poistua koulun alueelta taukojen aikana. Ovet on aina lukossa ja jos haluaa päästä ulos kesken koulupäivän pitää vanhempien tulla hakemaan tai olla vanhempien lupa lähteä. Koulupuku päällä ei saa esimerkiksi tupakoida vapaa-aikanakaan, eikä tehdä muutakaan 'tyhmää', koska koulupuku päällä edustaa koulua...... Perjantaisin ostarille ei pääse koulupuku päällä ennen viittä. En tiedä mikä järki siinä on, mutta näin mulle kerrottiin.
Ihmisistä sen verran, että joo ihmiset on avoimempia ja lämpimämpiä kuin Suomessa, MUTTA hirveen moni on epävarma omasta englannin osaamisestaan, ja sen takia hirveen moni ei tuu esimerkiks juttelemaan mulle. Mun luokalla on pari poikaa joitten kanssa en oo puhunu sanaakaan.

Tästä pääsenkin hyvin vastaamaan kysymyksiin ''Ootko oppinu paljon espanjaa?''. Sanoisin että mas o menos. Eli ymmärrän huomattavasti enemmän espanjaa kuin alussa, mutta puhuminen on vaikeaa.. Mua turhauttaa ja tiiän että mun pitäis vaan yrittää puhua enemmän ja yrittää ensin espanjaksi, mutta se on helpommin sanottu ku tehty. Ei pitäis välittää kuinka paljon virheitä tekee ku yrittää puhua espanjaa, mutta äää se on tosi vaikeeta. Ja se ei auta yhtään että sillonku yritän puhua espanjaa, mua hävettää jo kamalasti aina valmiiks, luokkakaverit reagoi sanomalla ''AWWW que tierna!!!'' eli aww kuinka söpöä.. Tiiän etteivät tarkota sitä millään pahalla, mutta toi saa mut tuntemaan itteni vielä nolostuneemmaksi. Nyt pitäis vaan ottaa se asenne että tulin tänne oppimaan ja ihmiset vaan tykkäis paljon enemmän ku yrittäisin puhua espanjaa.
Viime viikonloppuna oli tosiaan pääsiäinen ja katolilaisessa maassa siis tärkeä juhlapäivä. Perjantai oli koulusta vapaata ja torstaina oltais päästy jo yhdeltä, mutta mä en menny kouluun. :D Torstaina menin Olgan luo, joka on mua vuotta nuorempi ja mun host perheen tuttavaperheen lapsia, ja käytiin ostarilla ja pari Olgan kaveria tuli käymään. Olga ja kaverit siinä jutteli ja mä istuin hiljaa vieressä, koska en ymmärtäny mitä ne puhui ja en osaa sanoa mitään. Okei ymmärrän idean mistä ihmiset puhuu, mutten välttämättä kaikkea mitä ne sanoo toisilleen. Anyways se oli aika tylsää, mutta kun oltiin iltapalalla? (kai se on vähä ku iltapala kun illalla joskus yheksän aikaan kokoonnutaan yhteen ja juodaan teetä ja syödään leipää, täälä sanotaan tomar once) tapasin Olgan siskon Isidoran joka on 21-vuotias, ja hän kysyi haluanko mennä discoon hänen kanssaan. Ja arvaatte varmaan että kyllä halusin. Mentiin sitte Isidoran ja parin sen kaverin kanssa Urbanokseen, saavuttiin sinne ehkä kahentoista aikaan, ja jumaleissön mikä jono! Siis jumalattomasti ihmisiä jonottamassa sisään, ja tasan kaks ihmistä myymässä lippuja.. Jonotettiin siinä joku tunti, ja voin kertoa ettei jono liikkunu YHTÄÄN. Syynä se että ihmiset ohitteli koko ajan toisiaan ja se että ihmisiä oli niiiiiin paljon. Onneksi sitte yks Isin kavereista tunsi jonkun, ja päästiin jonon ohi sisälle. Oon huomannu että Chilessä on tärkeetä se, että tunnet oikeat ihmiset. Varsinki just joissain discoissa jos et halua jonottaa sun ei tarvii ku tuntea joku, tai soittaa jollekki päästäkses jonon ohi. Myös sillä on väliä minkä näkönen oot. Esimerkiks just Urbanoksessa on yläkerrassa sellanen vip-tila, jonne ei pääse ellei oo tarpeeksi kaunis...  Älytöntä sanon minä!
Anyways oli hurjan hauskaa discossa! Perjantaina menin sitten Olgan perheen kanssa johonki pienenmpään kylään etelässä (jonka nimeä en just nyt muista) kattomaan tulivuorta! Ajettiin autolla ihan sinne tulivuoren viereen ja oltiin jonku 2km korkeudessa. Voin kertoa että oli oikeesti yks kauneimmista maisemista mitä oon ikinä nähny! Todella upeen näköstä. Unohdin tietysti kameran, mutta onneksi Isillä oli sitte kamera mukana ja otti mulle vähän kuvia. Toisian sanoen en oo oikeestaan mitään muuta Chilessä tehny ku syöny PALJON, juonu PALJON (sori mamma) ja istunu koulussa PALJON. Ei se mitään, kivaa on ollu! Ja pakko vielä loppuun sanoa HEIDILLE ja muillekin tiedoksi että syön täälä juustoa, PERSIKOITA, joista itseasiassa tykkään ja muita asioita joita en voinut sietää Suomessa!