Sellasta vaan ajattelin tänne kirjotella että nyt todennäkösesti lähtee perhe vaihtoon. Tuli maanantaina vaan sellanen olo että mitä helvttiä mä täälä teen kun en oo ollut tyytyväinen perheeseen koko täälä olo aikanani ja mulla kuitenkin on mahdollisuus vaihtaa. Perheessä ei sinänsä ole mitään vikaa, tai ei oo tapahtunut tässä lähiakoina mitään mullistavaa, mutta ei vaan kemiat kohtaa. Esim en pidä siitä että aina jos joku mokaa niin kaikki on hirveen sarkastisia ja ilkeitä, muutenki nää kaikki kutsuu toisiaan aina idiooteiks ja se on vaan näitten tapa toimia. Äiti on ihan oma lukunsa en ees jaksa siitä mitään selittää. En sano että olisivat huonoja tai pahoja ihmisiä, hyviä ihmisiä ovat mutteivat mun ihmisiä. Mä en vaan sopeudu tänne. Kuten mun kontaktihenkilö sanoi, mun pitää tuntea oloni mukavaksi perheessä oon (tai porukat on) maksanu tästä ison summan rahaa ja tää on MUN vuosi. Nyt pitää vaan osata olla itsekäs. Oon ihan hirveen stressaantunu tästä tilanteesta koska tänään aamulla tapasin mun kontaktihenkilön, joka sanoi että ottaa yhteyttä suoraan Santiagoon AFS:n pääkonttoriin, koska AFS:n paikallinen presidentti on mun host äidin hyvä ystävä, ja hän ei näe perheessä mitään vikaa. Tää presidentti ei itse oo ollut vaihdossa, ja sen kyllä huomaa. Hänellä on se asenne, että perheen ei tarvitse muuttaa omaa elämäänsä vaihto-oppilaan vuoksi ja se on aikalailla aina vaihtarissa se vika. Se ei vaan oo ihan näin mustavalkosta. Mun perhe on kyllä yrittänyt, aina soitellut tolle presidentille ja kyselleet mitä tehdä eri tilanteissa. Se ei vaan nyt oo siitä kiinni. En tunne oloani täälä hyväksi ja haluan tuntea kotona oloni hyväksi ja haluan tuntea että haluan viettää aikaani perheenjäsenteni kanssa eikä päinvastoin. Ja se ärsyttää tosi paljon että joudun tekemään paljon enemmän kotitöitä ku velipojat. Oon huomannu että mielessäni oon alkanu kutsua niitä vauvoiksi. :D Äiti niitä passaa ja onki sanonu että sen elämä on sen pojat. Hyi.
On aika vaikeeta tarkalleen selittää mikä tässä nyt mättää, monia pieniä asioita. Jos tapaisitte ton mun äitin niin ymmärtäisitte varmasti paremmin. Ihmisten, jotka ei tunne mammaa, kommentit on aika mielenkiintosia. Äityli näyttää aina vihaselta. Siis kasvoilla on aina sellanen vihanen ilme ja hirveen sellanen tänttärää. :D En siis osaa selittää mutta jos hänet tapaisitte tietäisitte. Esimerkkinä voisin käyttää mitä eräs luokkatoverini sanoi nähtyään muorin ja puhuttuaan hänen kanssaan. ''Vieja loca!'' eli vapaasti suomennettuna hullu vanha akka. Tosiaan tänään aamulla tapasin mun kontaktihenkilön ja hän sanoi että meilaa suoraan Santiagoon Afslle että alkavat ettimään mulle uutta perhettä presidentin ja perheen tietämättä. Hirveen salakähmästä, tuntuu kamalalta tehdä näin ja mulla on kamlan syyllinen olo. Voin ainoastaan kuvitella miten yllättynyt mun perhe on, ja miten ne alkaa mua vihaamaan. Tää on ihan fakta, tiiän että ovat sellasia ihmisiä jotka alkavat kantamaan kaunaa. Esim. nuorin veli sanoi mulle että sen serkku on sille kuin kuollut koska riitelivät tässä taannoin.. Velipoika ei hirveen suosittu ole muutenkaan (ja ihan syystä koska on ylimielinen ja töykeä), joten ei kannattais yhden riidan takia katkasta välejä sukulaisiin.. Nojaa, eipä liikuta hirveesti mua, siinähä on ja tekee typeriä valintoja. Tekstistä voi huomata että oon nyt hirveen ristiriitasissa fiiliksissä, jotenki vihanen, tunnen syyllisyyttä ja ennen kaikkea peloissani. Perhe suuttuu mulle niiiiin paljon, he ajattelevat mua jo perheenjäsenenä ja kaikkea... APUA. Ja faktahan on se että en tuu pysymään nykyisessä kaupungissa. Joten tottakai vaihdan myös koulua perheen vaihdon myötä. Tavallaan alotan kaiken sitten taas alusta.. Se ahdistaa ja pelottaa myös. Toisaalta on täydellistä etten jää sitten tänne, koska perhe tuntee paljon ihmisä Los Angelesissa ja varmasti kertovat muillekkin miten perseestä oon, ja ennenkaikkea mun ei enää tarvitse kohdata näitä ihmisiä. Kuitenki koulusta oon täälä jo löytäny hyviä ystäviä peräti, ja tuntuu ihan kamalalta ajatukselta etten enää näe heitä. Ainakaan niin usein. Joka tapauksessa vaihdon jälkeen luultavasti olo on erittäin helpottunut. Nyt mua vaan ahdistaa aivan kamalasti, ja ajattelen että vaihdanko sittenkään, ja olisko jotain mitä voisin vielä muuttaa omassa käytöksessä ja itsessäni. Kuitenki sanoisin tästä perheestä että ovat hirveen jollain tavalla kylmiä. Päätös on varmasti oikea, kun oon oikeestaan joka päivä täälä ollessani miettiny perheen vaihtoa, ja peräti jo Suomessa ollessani. Oon aivan sekasin. Myös se fakta, että mun kontaktihenkilö tulee muuttumaan pelottaa mua. Mulla on paras kontaktihenkilö jota vois vaan toivoa, ja meistä on tullut jo ystäviä. Harmittaa tosi paljon mutta no can do. Tässähän oli tällänen pieni info mitä on oikeen tapahtumassa koska tää on sen verran raskas ja stressaava tilanne etten jaksa kaikille sielä Suomen päässä erikseen selittää, mutta haluan kuitenki että mun läheiset tietää missä mennään. Olette ajatuksissa ystäväiset ja perhe! <3 Se mikä ei tapa vahvistaa! (Jos tästä kirjotuksesa sai sellasen kuvan että mä en selviä tästä, niin voin kertoa että älkää äiti ja iskä huolehtiko musta liikaa, kyllä mä pärjään vaikkei nyt siltä tunnukkaan.)
torstai 26. huhtikuuta 2012
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Tervee!
Tuli tossa mieleen että voisin vähän kertoa eroavaisuuksia Chilen ja Suomen välillä. Ekaks nyt ainakin en tiiä kuinka kauan Suomessa on ollu laki ettei humalassa saa ajaa autoa, mutta Chileen se laki tuli, mitä kolme viikkoa sitte, ja se kuohutti hirveesti kaikkia. Rattijuopumuksen raja on täällä 0,3 promillea ja poliisi täälä valvoo sitä nyt tarkasti. Keskimmäinen veli kertoi tosta laista, ja mä siltä ihan järkyttyneenä kysyin että onko se ajanu kännipäissään autolla ja se katto mua ku tyhmää ja sanoi että ''Always''. Täälä on tosi yleistä että ajetaan humalassa autoa ja täälä kaikki sanoo että ajavat paremmin kännissä ku selvänä.. En allekirjota tätä väitettä. Kuitenki, velipojalla on nyt iPhonessaan sovellus jonka avulla näkee, että missäpäin poliisit on Los Angelesissa. Ja hän siis edelleen ajaa autoa kun ottaa. Yks päivä oltiin menossa veljen kaverin synttäreille ja velipoika siinä autoa ajaessaan avas kaljan ja sano mulle että ''Tässä kaljassa on vaan 3%,perfect for driving''.. Että näin täälä.
Toinen juttu joka tuli mieleen on musiikki. Täälä kuunnellaan paljon reggaetonia, ja mä rrrrrakastan sitä! En tiiä kuinka pärjään Suomessa ku baareissa ei soiteta reggaetonia..
Chileläinen ruoka.. Pääpiirteittäin tykkään tosi paljon ruoasta täälä. Paljon riisiä, papuja, linssejä(?? en oo varma mitä ne on suomeks mutta espanjaksi lentejas) yms. Ruoan kanssa yleensä aina juodaan mehua, salaattina on yleensä tomaattia ja salaatinlehtiä. Molempiin laitetaan jumalattomasti suolaa ja öljyä tai sitruunaa. Ettei vaan olis terveellistä. :D Täälä muutenki ruokiin laitetaan tosi paljon suolaa. Ja chileläinen erikoisuus on avokado! Siis avokadoa laitetaan leivän päälle ja se on TOSI hyvää.. ai että. <3 Avokadoa käytetään usein myös dippinä esim sipseihin jne. Täälä syödään paljon sellasia hotdoggeja, joiden sisällä on avokadoa, tomaattia ja majoneesia. Niitä kutsutaan nimellä completos ja ne on niiiiiiiin hyviä! Ja ylläri, varmasti myös tosi epäterveellisiä. Toinen mun uus chileläinen rakkaus on manjar. En oikeen osaa selittää mitä se on, mutta sellasta vähä niinku kinuskin makusta mössöä, mitä laitetaan leivän päälle ja esim karkkeihin tms. Se on jumalattoman hyvää. Täälä on sellasia 'karkkeja' ku alfajores ja mä rakastan niitä! Alfajores de chocolate on jotain niiiiin hyvää. Sisällä on jotain makeeta mössöä, manjaria ja päällä suklaata. Huh!
Tää oli nyt vähän random päivitys, mutta tulee aina mieleen asioita joita haluaisin kertoa, ja pitää äkkiä kirjottaa ylös etten vaan taas unohda. Voisin loppuun laittaa vähän kuvia, ja muutaman reggaeton renkutuksen!
http://www.youtube.com/watch?v=dey9h3J8XHE
http://www.youtube.com/watch?v=OMqXniOz7EY
Tuli tossa mieleen että voisin vähän kertoa eroavaisuuksia Chilen ja Suomen välillä. Ekaks nyt ainakin en tiiä kuinka kauan Suomessa on ollu laki ettei humalassa saa ajaa autoa, mutta Chileen se laki tuli, mitä kolme viikkoa sitte, ja se kuohutti hirveesti kaikkia. Rattijuopumuksen raja on täällä 0,3 promillea ja poliisi täälä valvoo sitä nyt tarkasti. Keskimmäinen veli kertoi tosta laista, ja mä siltä ihan järkyttyneenä kysyin että onko se ajanu kännipäissään autolla ja se katto mua ku tyhmää ja sanoi että ''Always''. Täälä on tosi yleistä että ajetaan humalassa autoa ja täälä kaikki sanoo että ajavat paremmin kännissä ku selvänä.. En allekirjota tätä väitettä. Kuitenki, velipojalla on nyt iPhonessaan sovellus jonka avulla näkee, että missäpäin poliisit on Los Angelesissa. Ja hän siis edelleen ajaa autoa kun ottaa. Yks päivä oltiin menossa veljen kaverin synttäreille ja velipoika siinä autoa ajaessaan avas kaljan ja sano mulle että ''Tässä kaljassa on vaan 3%,perfect for driving''.. Että näin täälä.
Toinen juttu joka tuli mieleen on musiikki. Täälä kuunnellaan paljon reggaetonia, ja mä rrrrrakastan sitä! En tiiä kuinka pärjään Suomessa ku baareissa ei soiteta reggaetonia..
Chileläinen ruoka.. Pääpiirteittäin tykkään tosi paljon ruoasta täälä. Paljon riisiä, papuja, linssejä(?? en oo varma mitä ne on suomeks mutta espanjaksi lentejas) yms. Ruoan kanssa yleensä aina juodaan mehua, salaattina on yleensä tomaattia ja salaatinlehtiä. Molempiin laitetaan jumalattomasti suolaa ja öljyä tai sitruunaa. Ettei vaan olis terveellistä. :D Täälä muutenki ruokiin laitetaan tosi paljon suolaa. Ja chileläinen erikoisuus on avokado! Siis avokadoa laitetaan leivän päälle ja se on TOSI hyvää.. ai että. <3 Avokadoa käytetään usein myös dippinä esim sipseihin jne. Täälä syödään paljon sellasia hotdoggeja, joiden sisällä on avokadoa, tomaattia ja majoneesia. Niitä kutsutaan nimellä completos ja ne on niiiiiiiin hyviä! Ja ylläri, varmasti myös tosi epäterveellisiä. Toinen mun uus chileläinen rakkaus on manjar. En oikeen osaa selittää mitä se on, mutta sellasta vähä niinku kinuskin makusta mössöä, mitä laitetaan leivän päälle ja esim karkkeihin tms. Se on jumalattoman hyvää. Täälä on sellasia 'karkkeja' ku alfajores ja mä rakastan niitä! Alfajores de chocolate on jotain niiiiin hyvää. Sisällä on jotain makeeta mössöä, manjaria ja päällä suklaata. Huh!
Tää oli nyt vähän random päivitys, mutta tulee aina mieleen asioita joita haluaisin kertoa, ja pitää äkkiä kirjottaa ylös etten vaan taas unohda. Voisin loppuun laittaa vähän kuvia, ja muutaman reggaeton renkutuksen!
http://www.youtube.com/watch?v=dey9h3J8XHE
http://www.youtube.com/watch?v=OMqXniOz7EY
tiistai 10. huhtikuuta 2012
tanto tiempo
Hola! En oo piiitkään aikaan jaksanu kirjotella, viime kirjotuksesta taitaa olla peräti kuukausi aikaa.. Ainut syy miksen oo kirjottanu on se että oon hemmetin laiska täälä. Anyways paljon on mahtunu tähän kuukauteen ja voisin alottaa kertomalla vanhimman veljeni Cristianin häistä. Ressasin häitä etukäteen siitä syystä, niin tyhmältä ku se kuulostaakin, että mun pitää tanssia. Ne jotka tuntee mut tietää ettei tanssiminen oo mun juttu, ei niin yhtään. Velipoika oli ihana ja kustansi mut kampaajalle ja sain sitte kivat kiharat, ja puvustakin tykkäsin paljon. Sainkin kehuja että hyvältä näyttää, keskimmäinen veli sanoi wow ja nosti kaks peukkua pystyyn, joten oletan että olin asianmukaisesti laittautunut. Mun onneksi (tai ehkä äitin mielestä epäonneksi) häissä oli ilmainen baari, ja sen voimalla sitte löysin itteni tanssilattialta mm. host iskän kanssa bailaamasta. Tanssiminen oli yllättävän kivaa, sitte kun tanssimaan uskaltauduin. En tosiaan kyllä ollut ainoa joka sitä ilmaista baaria hyödynsi, vaan 90% juhlaväestä sitä kiitettävästi kävi tyhjentämässä. Joten hirveesti ei meno siinä mielessä poikennu suomalaisita häistä. Serkkupojista tykkään paljon, kaikki hirveen mukavia ja tykkäävät juhlia.
Häistä seuraavana viikonloppuna olin ekaa kertaa Chilessä discossa! Menin sinne perjantaina mun kontaktihenkilö Paulan kanssa, joka on muuten tosi ihana ja ymmärtäväinen ihminen+ englannin opettaja joten kommunikaatio sujuu, ja lauantaina uudemman kerran serkkupoikien ja yhden serkkutytön kanssa. Molempina kertoina oli kivaa ja mä jopa tanssin jälleen! Discoista täälä voisin sanoa sen verran että chileläiset miehet suurimmaksi osaksi ei uskalla lähestyä naisia ilman alkomahoolia. Mutta sitte kun on promilleja veressä niin kyllä sitten tullaan lässyttämään kaiken näköstä.. Discossa mä saan paljon huomiota vaalean tukan ja pituuden takia, on toki mukavaa saada kehuja, mutta aina se huomio ei sitte ole niin kivaa. Kuitenkin discoreissut meni ihan kivasti, mutta sunnuntaina ei sitte ollukkaan niin kiva olo enää..
Koulu täälä on mulle aika saakelin tylsää. Tunneilla en ymmärrä paljon mitään, ja yleensä vaan istun kaikki tunnit, tai sitte luen jotain tai juttelen jonku kanssa. Mun koulu on siis katolinen koulu ja joka aamu joku lukee raamatusta pätkän ja sitten rukoillaan yhdessä isä meidän ja joku toinen rukous, joka liittyy neitsyt Mariaan. Täälä myös on käsittääkseni kerran kuukaudessa koulussa sellanen tilaisuus johon mennään pari luokkaa kerrallaan, ja sielä on monta pappia ja niille voi mennä tunnustamaan syntinsä jos haluaa. Tää on se juttu mistä oon katolilaisuudessa aina pitäny, että konkreettisesti voi kertoa mieltä painavista asioista joita on tehny tms. ja saada mielenrauhan tunnustamalla ne. Ei oo hyvä jos asiat patoutuu sisälle ja niistä ei kerro kenellekkään. Yks papeista osaa englantia, koska hän on mun käsityksen mukaan Vietnamista. Olis ihan mielenkiintosta mennä tunnustamaan syntinsä, mutta koska en oo katolilainen en tiedä onko se mulle mahdollista. Jos joku tietää onko niin kertokaa mulle kiitos? Koulussa on myös se erilaista että käytetään tietysti koulupukua. Tytöillä ei saa olla paljon meikkiä, eikä periaatteessa kynsilakkaa, mutta kyllä lähes kaikki tytöt koulussa on kynnet lakattuina eikä siitä mitään seuraamuksia tule. Myös se on erilaista ettei saada poistua koulun alueelta taukojen aikana. Ovet on aina lukossa ja jos haluaa päästä ulos kesken koulupäivän pitää vanhempien tulla hakemaan tai olla vanhempien lupa lähteä. Koulupuku päällä ei saa esimerkiksi tupakoida vapaa-aikanakaan, eikä tehdä muutakaan 'tyhmää', koska koulupuku päällä edustaa koulua...... Perjantaisin ostarille ei pääse koulupuku päällä ennen viittä. En tiedä mikä järki siinä on, mutta näin mulle kerrottiin.
Ihmisistä sen verran, että joo ihmiset on avoimempia ja lämpimämpiä kuin Suomessa, MUTTA hirveen moni on epävarma omasta englannin osaamisestaan, ja sen takia hirveen moni ei tuu esimerkiks juttelemaan mulle. Mun luokalla on pari poikaa joitten kanssa en oo puhunu sanaakaan.
Tästä pääsenkin hyvin vastaamaan kysymyksiin ''Ootko oppinu paljon espanjaa?''. Sanoisin että mas o menos. Eli ymmärrän huomattavasti enemmän espanjaa kuin alussa, mutta puhuminen on vaikeaa.. Mua turhauttaa ja tiiän että mun pitäis vaan yrittää puhua enemmän ja yrittää ensin espanjaksi, mutta se on helpommin sanottu ku tehty. Ei pitäis välittää kuinka paljon virheitä tekee ku yrittää puhua espanjaa, mutta äää se on tosi vaikeeta. Ja se ei auta yhtään että sillonku yritän puhua espanjaa, mua hävettää jo kamalasti aina valmiiks, luokkakaverit reagoi sanomalla ''AWWW que tierna!!!'' eli aww kuinka söpöä.. Tiiän etteivät tarkota sitä millään pahalla, mutta toi saa mut tuntemaan itteni vielä nolostuneemmaksi. Nyt pitäis vaan ottaa se asenne että tulin tänne oppimaan ja ihmiset vaan tykkäis paljon enemmän ku yrittäisin puhua espanjaa.
Viime viikonloppuna oli tosiaan pääsiäinen ja katolilaisessa maassa siis tärkeä juhlapäivä. Perjantai oli koulusta vapaata ja torstaina oltais päästy jo yhdeltä, mutta mä en menny kouluun. :D Torstaina menin Olgan luo, joka on mua vuotta nuorempi ja mun host perheen tuttavaperheen lapsia, ja käytiin ostarilla ja pari Olgan kaveria tuli käymään. Olga ja kaverit siinä jutteli ja mä istuin hiljaa vieressä, koska en ymmärtäny mitä ne puhui ja en osaa sanoa mitään. Okei ymmärrän idean mistä ihmiset puhuu, mutten välttämättä kaikkea mitä ne sanoo toisilleen. Anyways se oli aika tylsää, mutta kun oltiin iltapalalla? (kai se on vähä ku iltapala kun illalla joskus yheksän aikaan kokoonnutaan yhteen ja juodaan teetä ja syödään leipää, täälä sanotaan tomar once) tapasin Olgan siskon Isidoran joka on 21-vuotias, ja hän kysyi haluanko mennä discoon hänen kanssaan. Ja arvaatte varmaan että kyllä halusin. Mentiin sitte Isidoran ja parin sen kaverin kanssa Urbanokseen, saavuttiin sinne ehkä kahentoista aikaan, ja jumaleissön mikä jono! Siis jumalattomasti ihmisiä jonottamassa sisään, ja tasan kaks ihmistä myymässä lippuja.. Jonotettiin siinä joku tunti, ja voin kertoa ettei jono liikkunu YHTÄÄN. Syynä se että ihmiset ohitteli koko ajan toisiaan ja se että ihmisiä oli niiiiiin paljon. Onneksi sitte yks Isin kavereista tunsi jonkun, ja päästiin jonon ohi sisälle. Oon huomannu että Chilessä on tärkeetä se, että tunnet oikeat ihmiset. Varsinki just joissain discoissa jos et halua jonottaa sun ei tarvii ku tuntea joku, tai soittaa jollekki päästäkses jonon ohi. Myös sillä on väliä minkä näkönen oot. Esimerkiks just Urbanoksessa on yläkerrassa sellanen vip-tila, jonne ei pääse ellei oo tarpeeksi kaunis... Älytöntä sanon minä!
Anyways oli hurjan hauskaa discossa! Perjantaina menin sitten Olgan perheen kanssa johonki pienenmpään kylään etelässä (jonka nimeä en just nyt muista) kattomaan tulivuorta! Ajettiin autolla ihan sinne tulivuoren viereen ja oltiin jonku 2km korkeudessa. Voin kertoa että oli oikeesti yks kauneimmista maisemista mitä oon ikinä nähny! Todella upeen näköstä. Unohdin tietysti kameran, mutta onneksi Isillä oli sitte kamera mukana ja otti mulle vähän kuvia. Toisian sanoen en oo oikeestaan mitään muuta Chilessä tehny ku syöny PALJON, juonu PALJON (sori mamma) ja istunu koulussa PALJON. Ei se mitään, kivaa on ollu! Ja pakko vielä loppuun sanoa HEIDILLE ja muillekin tiedoksi että syön täälä juustoa, PERSIKOITA, joista itseasiassa tykkään ja muita asioita joita en voinut sietää Suomessa!
Häistä seuraavana viikonloppuna olin ekaa kertaa Chilessä discossa! Menin sinne perjantaina mun kontaktihenkilö Paulan kanssa, joka on muuten tosi ihana ja ymmärtäväinen ihminen+ englannin opettaja joten kommunikaatio sujuu, ja lauantaina uudemman kerran serkkupoikien ja yhden serkkutytön kanssa. Molempina kertoina oli kivaa ja mä jopa tanssin jälleen! Discoista täälä voisin sanoa sen verran että chileläiset miehet suurimmaksi osaksi ei uskalla lähestyä naisia ilman alkomahoolia. Mutta sitte kun on promilleja veressä niin kyllä sitten tullaan lässyttämään kaiken näköstä.. Discossa mä saan paljon huomiota vaalean tukan ja pituuden takia, on toki mukavaa saada kehuja, mutta aina se huomio ei sitte ole niin kivaa. Kuitenkin discoreissut meni ihan kivasti, mutta sunnuntaina ei sitte ollukkaan niin kiva olo enää..
Koulu täälä on mulle aika saakelin tylsää. Tunneilla en ymmärrä paljon mitään, ja yleensä vaan istun kaikki tunnit, tai sitte luen jotain tai juttelen jonku kanssa. Mun koulu on siis katolinen koulu ja joka aamu joku lukee raamatusta pätkän ja sitten rukoillaan yhdessä isä meidän ja joku toinen rukous, joka liittyy neitsyt Mariaan. Täälä myös on käsittääkseni kerran kuukaudessa koulussa sellanen tilaisuus johon mennään pari luokkaa kerrallaan, ja sielä on monta pappia ja niille voi mennä tunnustamaan syntinsä jos haluaa. Tää on se juttu mistä oon katolilaisuudessa aina pitäny, että konkreettisesti voi kertoa mieltä painavista asioista joita on tehny tms. ja saada mielenrauhan tunnustamalla ne. Ei oo hyvä jos asiat patoutuu sisälle ja niistä ei kerro kenellekkään. Yks papeista osaa englantia, koska hän on mun käsityksen mukaan Vietnamista. Olis ihan mielenkiintosta mennä tunnustamaan syntinsä, mutta koska en oo katolilainen en tiedä onko se mulle mahdollista. Jos joku tietää onko niin kertokaa mulle kiitos? Koulussa on myös se erilaista että käytetään tietysti koulupukua. Tytöillä ei saa olla paljon meikkiä, eikä periaatteessa kynsilakkaa, mutta kyllä lähes kaikki tytöt koulussa on kynnet lakattuina eikä siitä mitään seuraamuksia tule. Myös se on erilaista ettei saada poistua koulun alueelta taukojen aikana. Ovet on aina lukossa ja jos haluaa päästä ulos kesken koulupäivän pitää vanhempien tulla hakemaan tai olla vanhempien lupa lähteä. Koulupuku päällä ei saa esimerkiksi tupakoida vapaa-aikanakaan, eikä tehdä muutakaan 'tyhmää', koska koulupuku päällä edustaa koulua...... Perjantaisin ostarille ei pääse koulupuku päällä ennen viittä. En tiedä mikä järki siinä on, mutta näin mulle kerrottiin.
Ihmisistä sen verran, että joo ihmiset on avoimempia ja lämpimämpiä kuin Suomessa, MUTTA hirveen moni on epävarma omasta englannin osaamisestaan, ja sen takia hirveen moni ei tuu esimerkiks juttelemaan mulle. Mun luokalla on pari poikaa joitten kanssa en oo puhunu sanaakaan.
Tästä pääsenkin hyvin vastaamaan kysymyksiin ''Ootko oppinu paljon espanjaa?''. Sanoisin että mas o menos. Eli ymmärrän huomattavasti enemmän espanjaa kuin alussa, mutta puhuminen on vaikeaa.. Mua turhauttaa ja tiiän että mun pitäis vaan yrittää puhua enemmän ja yrittää ensin espanjaksi, mutta se on helpommin sanottu ku tehty. Ei pitäis välittää kuinka paljon virheitä tekee ku yrittää puhua espanjaa, mutta äää se on tosi vaikeeta. Ja se ei auta yhtään että sillonku yritän puhua espanjaa, mua hävettää jo kamalasti aina valmiiks, luokkakaverit reagoi sanomalla ''AWWW que tierna!!!'' eli aww kuinka söpöä.. Tiiän etteivät tarkota sitä millään pahalla, mutta toi saa mut tuntemaan itteni vielä nolostuneemmaksi. Nyt pitäis vaan ottaa se asenne että tulin tänne oppimaan ja ihmiset vaan tykkäis paljon enemmän ku yrittäisin puhua espanjaa.
Viime viikonloppuna oli tosiaan pääsiäinen ja katolilaisessa maassa siis tärkeä juhlapäivä. Perjantai oli koulusta vapaata ja torstaina oltais päästy jo yhdeltä, mutta mä en menny kouluun. :D Torstaina menin Olgan luo, joka on mua vuotta nuorempi ja mun host perheen tuttavaperheen lapsia, ja käytiin ostarilla ja pari Olgan kaveria tuli käymään. Olga ja kaverit siinä jutteli ja mä istuin hiljaa vieressä, koska en ymmärtäny mitä ne puhui ja en osaa sanoa mitään. Okei ymmärrän idean mistä ihmiset puhuu, mutten välttämättä kaikkea mitä ne sanoo toisilleen. Anyways se oli aika tylsää, mutta kun oltiin iltapalalla? (kai se on vähä ku iltapala kun illalla joskus yheksän aikaan kokoonnutaan yhteen ja juodaan teetä ja syödään leipää, täälä sanotaan tomar once) tapasin Olgan siskon Isidoran joka on 21-vuotias, ja hän kysyi haluanko mennä discoon hänen kanssaan. Ja arvaatte varmaan että kyllä halusin. Mentiin sitte Isidoran ja parin sen kaverin kanssa Urbanokseen, saavuttiin sinne ehkä kahentoista aikaan, ja jumaleissön mikä jono! Siis jumalattomasti ihmisiä jonottamassa sisään, ja tasan kaks ihmistä myymässä lippuja.. Jonotettiin siinä joku tunti, ja voin kertoa ettei jono liikkunu YHTÄÄN. Syynä se että ihmiset ohitteli koko ajan toisiaan ja se että ihmisiä oli niiiiiin paljon. Onneksi sitte yks Isin kavereista tunsi jonkun, ja päästiin jonon ohi sisälle. Oon huomannu että Chilessä on tärkeetä se, että tunnet oikeat ihmiset. Varsinki just joissain discoissa jos et halua jonottaa sun ei tarvii ku tuntea joku, tai soittaa jollekki päästäkses jonon ohi. Myös sillä on väliä minkä näkönen oot. Esimerkiks just Urbanoksessa on yläkerrassa sellanen vip-tila, jonne ei pääse ellei oo tarpeeksi kaunis... Älytöntä sanon minä!
Anyways oli hurjan hauskaa discossa! Perjantaina menin sitten Olgan perheen kanssa johonki pienenmpään kylään etelässä (jonka nimeä en just nyt muista) kattomaan tulivuorta! Ajettiin autolla ihan sinne tulivuoren viereen ja oltiin jonku 2km korkeudessa. Voin kertoa että oli oikeesti yks kauneimmista maisemista mitä oon ikinä nähny! Todella upeen näköstä. Unohdin tietysti kameran, mutta onneksi Isillä oli sitte kamera mukana ja otti mulle vähän kuvia. Toisian sanoen en oo oikeestaan mitään muuta Chilessä tehny ku syöny PALJON, juonu PALJON (sori mamma) ja istunu koulussa PALJON. Ei se mitään, kivaa on ollu! Ja pakko vielä loppuun sanoa HEIDILLE ja muillekin tiedoksi että syön täälä juustoa, PERSIKOITA, joista itseasiassa tykkään ja muita asioita joita en voinut sietää Suomessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)