Seittemän kuukautta takana!

Siitä on jo melkeen pari viikkoa aikaa kun tulin Santiagosta, mutta kerronpa nyt vähä mitä sielä tapahtui ja mitä tässä on lähiakoina tapahtunu.
Eli saavuin Santiagoon noin neljältä päivällä ja lähdin siis matkaan Los Angelesista kello yhdeksän. Mua oli taksi odottamassa Santiagossa (tai siis joduin itseasiassa itse odottamaan taksia sielä) ja lähdin kohti San Bernardoa, joka on jonku puolen tunnin matkan päästä Santiagosta. San Bernardoon menin siis siksi, että yks tyttö Barbara joka palas Suomesta vaihdosta kesäkuussa, asuu sielä ja asuin viikon hänen perheensä kanssa. Ainut juttu vaan oli että Barbaralla oli joka päivä koulua, aivan kuten hänen kahdella siskollaan ja Barbaran vanhemmat oli tietysti töissä, joten olin päivät oikeestaan perheen nanan (kodinhoitajan) kanssa.
Tiistaina oli siis polvilääkäri ja mun onnekseni polvea ei tarvitse leikata! Tai oikeastaan todennäköisesti tarvii, mutta joka tapauksessa se voi odottaa Suomeen. Mun pitää käydä fysioterapeutilla 15 kertaa, ja sen jälkeen vielä kerran käydä Santiagossa samalla lääkärillä. Oon nyt käyny vissii viis kertaa fyssarilla ja eihän se hirveen miellyttävää ole mutta miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä! :D Tää polvispesialisti oli itseasiassa käyny Suomessa, Tampereella ja osas pari sanaa suomeakin! mm. ihana ja minä rakastan sinua. :D
Mentiin sitten viikonloppuna Barbaran ja sen kavereitten kanssa biitsille, eli johonki kahen tunnin matkan päähän Santiagosta, koska Barbaran perheellä on sielä talo. Oli ihan jees reissu, muttei mikään parhaista joilla oon ollu.
Santiagosta haluan sanoa sen verran, että se on kyllä ihan kiva kaupunki mutta se on niin jumalattoman iso, että välimatkat paikasta toiseen on tosi pitkiä. Helposti voi mennä pariki tuntia metrossa ruuhka-aikana päästäkseen kaupungionosasta toiseen. Myös juurikin sen takia että Santiago on niin iso se on paljon vaarallisempi kuin esimerkiksi Los Angeles. Just näitten asioiden takia oon ilonen että mua ei laitettu Santiagoon, koska Los Angelesissa mulla on paljon enemmän itsenäisyyttä ja vapautta esimerkiksi mennä ulos jne. koska LA on pienempi ja turvallisempi paikka. Viime kerralla kun olin Santiagossa ja sillon puoli viiden aikaan aamuyöstä oltiin kävelemässä discosta bussipysäkille moooonien muiden ihmisten kanssa, joku yritti varastaa mun kaverin repun. Mun kaveri huomas mitä tää tyyppi yritti ja sai reppunsa. Sen jälkeen tää varas vaan taputteli mun kaveria olalle tyyliin ''ei muistella pahalla, eihän tässä nyt mitään käynyt.'' Voi jestas..

Tulin sitte kotiin Los Angelesiin 18. päivä tiistaina, ja olin kotona n. kuuden aikaan illasta. Otin taksin kotiin bussiasemalta ja lähdin melkein heti mun yhen kaverin luo. 18. päivähän on erittäin tärkeä päivä chileläisille, ja siitä mulle lietsottiin jo kuukausia aikasemmin. Mun käsittääkseni 18. päivä Chilen hallitus kokoontui ensimmäistä kertaa ja se on tosi merkittävä päivä Chilessä, jopa merkittävämpi kuin Chilen itsenäisyyspäivä. Tämän päivän takia kaikilla on viikko lomaa koulusta. <3 Tästä mä tykkäsin erityisesti. 18. päivään kuuluu tyypilliset chileläiset juomat ja ruuat kuten terremoto (sellanen drinkki jossa on valkoviiniä, piscoa, sokeria ja ananas jäätelöä naminami on oikeesti tosi hyvää!) ja ruuista esimerkiksi empanadas jotka on siis sellasia periaatteessa taikina taskuja joiden sisällä on lihaa, sipulia, kananmunaa ja oliiveja. Empanadaksia on toki eri täytteillä, mutta toi täyte on tyypillisin ja sitä syödään eniten. Tota kutsutaanki Empanada de pino.
Joka paikassa soi chileläinen musiikkityyli cueca, ja kouluissa tanssitaan cuecaa tyypillisissä chileläisissä vaatteissa. Cuecaa opetellaan kouluissa tanssimaan jo ihan pienestä lähtien ja siihen kuuluu tyypillisesti sellanen nenäliina jota tanssiessa heilutellaan. Tanssissa on tarkotuis se että nainen tavallaan ''viettelee ja kiusoittelee'' miestä. Myös joka paikassa näkee Chilen lippuja ja puna-valko-sinisiä koristeita Chilen kunniaksi. Suomessa ei oo mitään vastaavaa juhlapäivää, tai onhan meillä itsenäisyyspäivä, mutta se ei todellakaan ole mitään samaa luokkaa kuin dieciocho täälä! Mä en voinut cuecaa opetella tanssimaan, koska en saa osallistua liikuntaan koulussa. :/ Se vähän harmitti, mutta onhan mulla tässä vielä vähän aikaa vaikka opetellakin, tanssiminen ei vaan tosiaan ikinä oo ollu mikään oikeen mun juttu.
Asiasta ihan toiseen, mulla on täälä yks ystävä Pablo, joka opettaa eräällä ''ala-asteella'' ja tää koulu on erittäin flaite.. Pablo siis opettaa siellä englantia, ja haluais että mä menisin sen kanssa joku päivä tunneille tänne kouluun. Lähinnä siis sen takia että se jotenkin motivois näitä lapsia opiskelemaan, koska niitä ei kiinnosta paskan vertaa opiskella ja he kyllä näyttävät sen myös. En tosiaan oo vielä varma oonko menossa, koska Pabloki sanoi että se on huolissaan mun turvallisuudesta tässä koulussa. Koulu on siis todellakin ala-aste, vanhimmat oppilaat on 12-vuotiaita (Löytyy kyllä myös joitain 15-vuotiaitakin luokalta koska ovat jääneet niin monta kertaa luokalle). Osa, ja ikävä kyllä suurin osa, oppilaista varastelee, tappelee ja eivät välitä mistään pätkän vertaa. Yks Pablon oppilaista yks päivä oli tuonu aseen kouluun. Siis ihan oikean aseen ja jätkällä on ikää 14 vuotta. Myös yks toinen päivä yks poika melkein kuoli koska kas räkäpässiä rupes tappelemaan ja se toinen melkein tosiaan kuoli. Ja tappelu alkoi siis jalkapallosta, koska toinen pojista ei halunnut antaa palloa toiselle. Tässä on kyseessä tosiaan ehkä enemmän se, että pitää olla ns. alfauros koska muuten ei tuola pärjää..
Toinen tarina mikä pysäytti oli kun Pablo kertoi, että yks tyttö ja hänen siskonsa joutuivat raiskatuiksi isäpuolensa johdosta. Tyttöjen äiti tottakai otti eron miehestä ja haastoi oikeuteen. Kuitenkin parin kuukauden jälkeen äiti ajatteli että tää isäpuoli on muuttunut mies, kumosi syytteet ja otti äijän takasin. Tällä tytöllä on ikää siis 12 vuotta ja siskolla vielä vähemmän. Kuvottavaa oikeesti, tässä taas nähdään köyhän osan oravanpyörä täälä, ja Chile kun tosiaan todellakaan ole lattarimaitten pahimmasta päästä tässä asiassa..

Mulla ei kaiketi nyt ole muuta kirjotettavaa, laitan muutaman kuvan tohon loppuun ja kaikille hirveen hyvää talven odotusta! Mulla on nyt tosiaan seittemän kuukautta takana Chilessä ! <3
Ikävä kamuja ja perhettä ja Elmistä!!

rodilla qla

Terve terve tervaperseet!
Täälä kotona olen tylsistyneenä kolmatta päivää, joten ajattelin tässä sitten ruveta väsäämään uutta blogikirjoitusta!
Syy jonka takia olen kotona kolmatta päivää on se että polveni on taas kerran rikki. Kaikki alkoi siitä kun menin Chilen pääkaupunki Santiagoon joku reilut kolme viikkoa sitten. Sielä ollessani sitten kaaduin ja polvi meni sijoiltaan. Täähän on mulle jo aikamoista rutiinia, joten en sitte huolestunu siitä sen enempää, vaikka portaat oli täyttä tuskaa ja polvi vielä parinki viikon päästä turvonnu. Kolmen viikon päästä host mamma sano sitte että nyt sä kyllä menet lääkäriin, ei tää oo normaalia ja lääkärille siis menin. Mun polvesta otettiin magneettikuvat ja tänä maanantaina tuli tulokset. Polvestani on siis lähtenyt palanen irti, jonka takia se on koko ajan vähän turvonnut, lääkäri sanoi että mä en saisi kävellä paljoa ja ihmetteli kuinka mä en oo valittanu kivusta koko ajan. Juttuhan on se, että itseasiassa ei mun polvi oo ollu edes kamlan kipee, voi kyllä johtua siitä että mä oon niin tottunu polvikipuihin, etten sitte siitä niin välitä. Jokatapauksessa lääkäri sanoi että todennäkösesti mua odottaa leikkaus. Mun host mamma oli kamalan surullinen ja huolissaan musta ja osti mulle suklaa keksejä ja kakkua etten olisi surullinen. XD Emmä oikeestaan edes ollu surullinen, vakuutus kuitenki kattaa kaikki kulut niin ei siinä mitää. Lääkäri kuitenkin aiemman polvisairauteni takia halusi toisenkin lääkärin eli jonku polvispesialistin mielipiteen, joten mun täytyy matkustaa Santiagoon saaman tämä toinen mielipide. Lääkäri sanoi myös että joka tapauksessa, tätä vaivaa ei pysty hoitamaan Los Angelesissa joten Santiago here I come! Maanantaina siis matkustan Santiagoon yksin, ja AFS on ettiny mulle Santiagossa väliaikasen perheen jonka luona oon sen aikaa kun oon saanu tiedon lääkäriltä, että leikataanko vai ei, ja jos leikataan niin milloin tämä leikkaus olisi. Todennäkösesti oon Santiagossa jonku pari viikkoa, ja se vähän harmittaa mua, koska 18. päivä tätä kuuta on Chilen itsenäisyyspäivä ja meillä on se viikko lomaa koulusta ja se on TOOSI iso juttu chileläisille ja kaikki on sitä lietsonu jo kuukausia, ja mä en voi olla täälä mun kotikaupungissa mun kavereitten kanssa... +mun parhaalla kaverilla täälä on synttärit joille en myöskään pääse. :/ No jos nyt jotain positiivista pitää keksiä, näen mun yhtä kaveria Barbaraa joka oli viime vuonna Suomessa, Mäntsälässä vaihdossa, ja todennäkösesti sitte teen jotain Barbaran kanssa. :) Eikä mun nyt tässä lähipäivinä onneksi tarvi mennä kouluunkaan!!! WOHOO!
Eli siis lähinnä tällästä tällä kertaa. Plus oon KOKO AJAN flunssassa, poka mua oikeesti rasittaa, en oo varmaa täälä muuta tehnykkää ku ollu jollain lailla kipee. hhitto.