Tervee! Eli oon nyt vihdoin täällä mun kotikaupungissa Los Angelesissa ja itseasiassa saavuin tänne jo sunnuuntaina, tänään on tiistai ja mun 18v synttärit! Ei tunnu yhtään että mä olisin jo kaheksantoista tai mitää, mutta en sitte toisaalta tiedä että miltä sen pitäis tuntua. :D
Chileen saavuin perjantaina aamupäivästä ja siinä heti alkoi sitte orientaatioleiri, pääkaupungissa Santiagossa, joka kesti sunnuntaihin asti. Orientaatiossa oli paljon porukkaa saksankielisistä maista, eli pääasiassa Itävallasta ja Saksasta. Mä asuin samassa huoneessa itävaltalaisen ja uusseelantilaisen tytön kanssa, itävaltalainen varsinki erittäin mukava ja puhu oikeesti loistavaa englantia! Orientaatio oli tosiaan ihan jees, mutta tunsin oloni sielä hiukan ulkopuoliseksi, koska porukka oli pääpiirteittäin jakautunu niin, että englannin kieliset (Australia, Uusi-Seelanti ja USA) oli keskenään, ja sitte saksankieliset (Saksa, Itävalta ja Sveitsi) oli keskenään.. Kyllä mä silti sielä ystävystyin yhden itävaltalaisen tytön Johannan kanssa, joka oli niin mukava! Ja noita itävaltalaisia tuntu yhdistävän se, että kaikki osas todella hyvää englantia!
Sunnuntaina siis saavuin Los Angelesiin bussilla yhden jenkkivaihtarin kanssa, joka asuu Los Angelesin lähellä pienemmässä paikassa. Koko kuuden tunnin bussimatkan ajan mua jännitti aika paljon, ja viimein ku tapasin mun isäntäperheen, en oikeen tienny miten reagoida. Ne anto mulle kukkia, ja tietysti halas ja anto poskisuukot. Sen jälkeen oli jotenki kauheen kiusaantunutta koska meillä ei oikeen oo yhteistä kieltä eikä sitten oikeen mitään puhuttavaakaan. Ennen host kotiin menoa, mentiin käsittääkseni AFS:n Los Angelesin aluejohtajan luo, vähä niinku 'tervetuliasjuhliin'. Sinne tuli myös kolme AFS:n vaihtaria kaks saksalaista, Jojo ja Mara, sekä itävaltalainen Lara. Tää Mara on aivan ihana tyttö, ja meistä tuliki heti jo kavereita. Jojo oli myös aika hauska tapaus, tuli juhliin vähän myöhässä ja ei näyttäny voivan hirveen hyvin. Mulle sitten kerrottiin että Jojolla oli synttärit, ja eileen oli menny vähän ilta pitkäksi.. Viimeinen silaus oli se, kun leikittin jotai leikkejä pihalla, ja joku kysyi että mitä nyt tehdään sanoi Jojo että: ''Tomar!'', joka siis tarkoittaa suomeksi ottamista ja nimenomaan alkomahoolin ottamista. :D Siinä oli saksalainen minun makuuni!
Isäntäperheessä musta ollaan koko ajan jotenki kauheen huolissaan, koska en syö näitten mielestä tarpeeksi, ja koska oon niin väsyny. Täälä on niin kuuma, ettei jotenki edes oo nälkä useien, ja herään joka aamu tasan kaheksalta enkä enää saa nukuttua. Se on tosi rasittavaa enkä tiedä mistä se johtuu. Mutta kuitenki, oon yrittäny selittää mun perheelle, että mulla ei oo mikään hätänä, kaikki on vaan uutta mulle nyt, uusi maa, uudet ruoat ja oikeestaan ihan kokonaan uusi elämä.
Yks juttu mistä en pidä täälä on se, että mun pitää ruoan jälkeen auttaa host äitä tiskaamaan jne. mutta mun host veljen, ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Ruoan jälkeen hän menee suoraan omaan huoneeseensa pelaamaan pleikkaria, ja minä jään tiskaamaan.. Nää on sitte vissiin vaan näitä kulttuurieroja, joihin on totuttava, vaikka ne ei mua miellytäkkään. Kaikenkaikkiaan mä ihan tykkään mun isäntäperheestä, ja mulla on täälä kaikki ihan hyvin. Jo nyt täytyy kyllä sanoa, että tää on paljon rankempaa, ku osasin ikinä kuvitella. Uskon silti että tää on sen arvosta. Mulla on siis tänään synttärit ja tänne on tulossa aika helvetisti porukkaa, koska samalla juhlitaan mun toisen host veljen synttäreitä, sen kaverin synttäreitä ja vielä jonku synttäreitä jota en muista. Ja kuten kaikki vaihtarit on sanonu, vahdossa tuntuu olevan jotenki paljo herkempi vaikken täälä nyt vielä kauan oo ollukkaa. Esimerkiksi tänään ku luin iskältä ja äitiltä tulleet onnittelu sähköpostit, rupesin itkemään. No se on pientä! Nyt voisin tästä hipsiä hertättämään mun host veljeä, niin että se rakastais mua taas vähän enemmän.
Ei muuta!
