Seittemän kuukautta takana!

Siitä on jo melkeen pari viikkoa aikaa kun tulin Santiagosta, mutta kerronpa nyt vähä mitä sielä tapahtui ja mitä tässä on lähiakoina tapahtunu.
Eli saavuin Santiagoon noin neljältä päivällä ja lähdin siis matkaan Los Angelesista kello yhdeksän. Mua oli taksi odottamassa Santiagossa (tai siis joduin itseasiassa itse odottamaan taksia sielä) ja lähdin kohti San Bernardoa, joka on jonku puolen tunnin matkan päästä Santiagosta. San Bernardoon menin siis siksi, että yks tyttö Barbara joka palas Suomesta vaihdosta kesäkuussa, asuu sielä ja asuin viikon hänen perheensä kanssa. Ainut juttu vaan oli että Barbaralla oli joka päivä koulua, aivan kuten hänen kahdella siskollaan ja Barbaran vanhemmat oli tietysti töissä, joten olin päivät oikeestaan perheen nanan (kodinhoitajan) kanssa.
Tiistaina oli siis polvilääkäri ja mun onnekseni polvea ei tarvitse leikata! Tai oikeastaan todennäköisesti tarvii, mutta joka tapauksessa se voi odottaa Suomeen. Mun pitää käydä fysioterapeutilla 15 kertaa, ja sen jälkeen vielä kerran käydä Santiagossa samalla lääkärillä. Oon nyt käyny vissii viis kertaa fyssarilla ja eihän se hirveen miellyttävää ole mutta miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä! :D Tää polvispesialisti oli itseasiassa käyny Suomessa, Tampereella ja osas pari sanaa suomeakin! mm. ihana ja minä rakastan sinua. :D
Mentiin sitten viikonloppuna Barbaran ja sen kavereitten kanssa biitsille, eli johonki kahen tunnin matkan päähän Santiagosta, koska Barbaran perheellä on sielä talo. Oli ihan jees reissu, muttei mikään parhaista joilla oon ollu.
Santiagosta haluan sanoa sen verran, että se on kyllä ihan kiva kaupunki mutta se on niin jumalattoman iso, että välimatkat paikasta toiseen on tosi pitkiä. Helposti voi mennä pariki tuntia metrossa ruuhka-aikana päästäkseen kaupungionosasta toiseen. Myös juurikin sen takia että Santiago on niin iso se on paljon vaarallisempi kuin esimerkiksi Los Angeles. Just näitten asioiden takia oon ilonen että mua ei laitettu Santiagoon, koska Los Angelesissa mulla on paljon enemmän itsenäisyyttä ja vapautta esimerkiksi mennä ulos jne. koska LA on pienempi ja turvallisempi paikka. Viime kerralla kun olin Santiagossa ja sillon puoli viiden aikaan aamuyöstä oltiin kävelemässä discosta bussipysäkille moooonien muiden ihmisten kanssa, joku yritti varastaa mun kaverin repun. Mun kaveri huomas mitä tää tyyppi yritti ja sai reppunsa. Sen jälkeen tää varas vaan taputteli mun kaveria olalle tyyliin ''ei muistella pahalla, eihän tässä nyt mitään käynyt.'' Voi jestas..

Tulin sitte kotiin Los Angelesiin 18. päivä tiistaina, ja olin kotona n. kuuden aikaan illasta. Otin taksin kotiin bussiasemalta ja lähdin melkein heti mun yhen kaverin luo. 18. päivähän on erittäin tärkeä päivä chileläisille, ja siitä mulle lietsottiin jo kuukausia aikasemmin. Mun käsittääkseni 18. päivä Chilen hallitus kokoontui ensimmäistä kertaa ja se on tosi merkittävä päivä Chilessä, jopa merkittävämpi kuin Chilen itsenäisyyspäivä. Tämän päivän takia kaikilla on viikko lomaa koulusta. <3 Tästä mä tykkäsin erityisesti. 18. päivään kuuluu tyypilliset chileläiset juomat ja ruuat kuten terremoto (sellanen drinkki jossa on valkoviiniä, piscoa, sokeria ja ananas jäätelöä naminami on oikeesti tosi hyvää!) ja ruuista esimerkiksi empanadas jotka on siis sellasia periaatteessa taikina taskuja joiden sisällä on lihaa, sipulia, kananmunaa ja oliiveja. Empanadaksia on toki eri täytteillä, mutta toi täyte on tyypillisin ja sitä syödään eniten. Tota kutsutaanki Empanada de pino.
Joka paikassa soi chileläinen musiikkityyli cueca, ja kouluissa tanssitaan cuecaa tyypillisissä chileläisissä vaatteissa. Cuecaa opetellaan kouluissa tanssimaan jo ihan pienestä lähtien ja siihen kuuluu tyypillisesti sellanen nenäliina jota tanssiessa heilutellaan. Tanssissa on tarkotuis se että nainen tavallaan ''viettelee ja kiusoittelee'' miestä. Myös joka paikassa näkee Chilen lippuja ja puna-valko-sinisiä koristeita Chilen kunniaksi. Suomessa ei oo mitään vastaavaa juhlapäivää, tai onhan meillä itsenäisyyspäivä, mutta se ei todellakaan ole mitään samaa luokkaa kuin dieciocho täälä! Mä en voinut cuecaa opetella tanssimaan, koska en saa osallistua liikuntaan koulussa. :/ Se vähän harmitti, mutta onhan mulla tässä vielä vähän aikaa vaikka opetellakin, tanssiminen ei vaan tosiaan ikinä oo ollu mikään oikeen mun juttu.
Asiasta ihan toiseen, mulla on täälä yks ystävä Pablo, joka opettaa eräällä ''ala-asteella'' ja tää koulu on erittäin flaite.. Pablo siis opettaa siellä englantia, ja haluais että mä menisin sen kanssa joku päivä tunneille tänne kouluun. Lähinnä siis sen takia että se jotenkin motivois näitä lapsia opiskelemaan, koska niitä ei kiinnosta paskan vertaa opiskella ja he kyllä näyttävät sen myös. En tosiaan oo vielä varma oonko menossa, koska Pabloki sanoi että se on huolissaan mun turvallisuudesta tässä koulussa. Koulu on siis todellakin ala-aste, vanhimmat oppilaat on 12-vuotiaita (Löytyy kyllä myös joitain 15-vuotiaitakin luokalta koska ovat jääneet niin monta kertaa luokalle). Osa, ja ikävä kyllä suurin osa, oppilaista varastelee, tappelee ja eivät välitä mistään pätkän vertaa. Yks Pablon oppilaista yks päivä oli tuonu aseen kouluun. Siis ihan oikean aseen ja jätkällä on ikää 14 vuotta. Myös yks toinen päivä yks poika melkein kuoli koska kas räkäpässiä rupes tappelemaan ja se toinen melkein tosiaan kuoli. Ja tappelu alkoi siis jalkapallosta, koska toinen pojista ei halunnut antaa palloa toiselle. Tässä on kyseessä tosiaan ehkä enemmän se, että pitää olla ns. alfauros koska muuten ei tuola pärjää..
Toinen tarina mikä pysäytti oli kun Pablo kertoi, että yks tyttö ja hänen siskonsa joutuivat raiskatuiksi isäpuolensa johdosta. Tyttöjen äiti tottakai otti eron miehestä ja haastoi oikeuteen. Kuitenkin parin kuukauden jälkeen äiti ajatteli että tää isäpuoli on muuttunut mies, kumosi syytteet ja otti äijän takasin. Tällä tytöllä on ikää siis 12 vuotta ja siskolla vielä vähemmän. Kuvottavaa oikeesti, tässä taas nähdään köyhän osan oravanpyörä täälä, ja Chile kun tosiaan todellakaan ole lattarimaitten pahimmasta päästä tässä asiassa..

Mulla ei kaiketi nyt ole muuta kirjotettavaa, laitan muutaman kuvan tohon loppuun ja kaikille hirveen hyvää talven odotusta! Mulla on nyt tosiaan seittemän kuukautta takana Chilessä ! <3
Ikävä kamuja ja perhettä ja Elmistä!!

rodilla qla

Terve terve tervaperseet!
Täälä kotona olen tylsistyneenä kolmatta päivää, joten ajattelin tässä sitten ruveta väsäämään uutta blogikirjoitusta!
Syy jonka takia olen kotona kolmatta päivää on se että polveni on taas kerran rikki. Kaikki alkoi siitä kun menin Chilen pääkaupunki Santiagoon joku reilut kolme viikkoa sitten. Sielä ollessani sitten kaaduin ja polvi meni sijoiltaan. Täähän on mulle jo aikamoista rutiinia, joten en sitte huolestunu siitä sen enempää, vaikka portaat oli täyttä tuskaa ja polvi vielä parinki viikon päästä turvonnu. Kolmen viikon päästä host mamma sano sitte että nyt sä kyllä menet lääkäriin, ei tää oo normaalia ja lääkärille siis menin. Mun polvesta otettiin magneettikuvat ja tänä maanantaina tuli tulokset. Polvestani on siis lähtenyt palanen irti, jonka takia se on koko ajan vähän turvonnut, lääkäri sanoi että mä en saisi kävellä paljoa ja ihmetteli kuinka mä en oo valittanu kivusta koko ajan. Juttuhan on se, että itseasiassa ei mun polvi oo ollu edes kamlan kipee, voi kyllä johtua siitä että mä oon niin tottunu polvikipuihin, etten sitte siitä niin välitä. Jokatapauksessa lääkäri sanoi että todennäkösesti mua odottaa leikkaus. Mun host mamma oli kamalan surullinen ja huolissaan musta ja osti mulle suklaa keksejä ja kakkua etten olisi surullinen. XD Emmä oikeestaan edes ollu surullinen, vakuutus kuitenki kattaa kaikki kulut niin ei siinä mitää. Lääkäri kuitenkin aiemman polvisairauteni takia halusi toisenkin lääkärin eli jonku polvispesialistin mielipiteen, joten mun täytyy matkustaa Santiagoon saaman tämä toinen mielipide. Lääkäri sanoi myös että joka tapauksessa, tätä vaivaa ei pysty hoitamaan Los Angelesissa joten Santiago here I come! Maanantaina siis matkustan Santiagoon yksin, ja AFS on ettiny mulle Santiagossa väliaikasen perheen jonka luona oon sen aikaa kun oon saanu tiedon lääkäriltä, että leikataanko vai ei, ja jos leikataan niin milloin tämä leikkaus olisi. Todennäkösesti oon Santiagossa jonku pari viikkoa, ja se vähän harmittaa mua, koska 18. päivä tätä kuuta on Chilen itsenäisyyspäivä ja meillä on se viikko lomaa koulusta ja se on TOOSI iso juttu chileläisille ja kaikki on sitä lietsonu jo kuukausia, ja mä en voi olla täälä mun kotikaupungissa mun kavereitten kanssa... +mun parhaalla kaverilla täälä on synttärit joille en myöskään pääse. :/ No jos nyt jotain positiivista pitää keksiä, näen mun yhtä kaveria Barbaraa joka oli viime vuonna Suomessa, Mäntsälässä vaihdossa, ja todennäkösesti sitte teen jotain Barbaran kanssa. :) Eikä mun nyt tässä lähipäivinä onneksi tarvi mennä kouluunkaan!!! WOHOO!
Eli siis lähinnä tällästä tällä kertaa. Plus oon KOKO AJAN flunssassa, poka mua oikeesti rasittaa, en oo varmaa täälä muuta tehnykkää ku ollu jollain lailla kipee. hhitto.

piiiiiitkästä aikaa!

Huh, johan on taas kulunu aikaa siitä ku viimeksi kirjotin..
Kuitenkin nyt sain taas aikaseks ruveta kirjottamaan, ja johtuu varmaan siitä että mun pitäis olla opiskelemassa matikkaa, joten mikä tahansa muu asia kiinnostaa tällä hetkellä enenmmän. :D
Eli siis, nyt oon puolessa välissä mun vaihtovuotta, ja aika menee ihan hirveen nopeesti! Ei sitä edes pysty tajuamaan, enkä halua todellakaan lähteä Suomeen!!
Mä en oikeen tiiä mitä mä voisin kertoa, on kyllä tapahtunu paljon parissa kuukaudessa kun en ole kirjotellut.. Mutta asustelin tossa heinäkuussa viikon verran yhen mun luokkakaverin luona, kun mun host mamma oli Santiagossa. Mun host isä oli kyllä kotona, mutta en voinu jäädä kotiin, koska se olisi sopimatonta, vain minä ja mies talossa kaksin.. Tavallaan ymmärrän pointin, mutta taas toisaalta ajattelin että cmoon ihanko oikeesti.. Kuitenkin asuin viikon verran yhden mun luokkakaverin luona, joka on mun tosi hyvä ystävä, ja lähennyttiin siinä viikon verran vielä enemmän. Oli yks mun parhaista viikoista täällä etten sanoisi.
Sen jälkeen en oikeestaan oo tehny mitään mainittavan arvoista, tai ainakaan en muista.. Pari viikkoa sitten menin Santiagoon mun host äidin kanssa, koska mun host siskolla oli synttärit ja se asuu Santiagossa mun host isoäidin luona. Mentiin siis sinne, ja tapasin pari mun kaveria jotka asuvat Santiagossa. Mentiin mun kamujen kanssa viihteelle, ja itseasiassa tavattiin pari tyyppiä Australiasta! Istuivat viereisessä pöydässä ja katoin niitä ja sanoin mun kavereille että noi on 100% Australiasta. Sitte yhdessä vaiheessa oli pakko kysyä ja australialaisiahan ne oli! Sanoin niille sitte että liittykää toki seuraan, koska kumpikaan niistä ei osannu espanjaa, ja ittekkin ulkomaalaisena ymmärrän tunteen. Vietettiin sitte niitten kanssa loppuilta/yö ja hauskaa kyllä oli! Santiagossa sattui kans niin ikävästi, että mä kaaduin ja teloin polveni.. Polvi meni siis jälleen kerran sijoiltaan ja pystyn kyllä kävelemään ja kaikkea, mutta polvi on edelleen tosi kipeä, portaat on tuskaa ja en pysty menemään kyykkyyn. No, ens maanantaina jälleen kerran odottaa siis lääkärikäynti.
Otin tossa varmaan kuukausi sitten nenäkorun, ja se lävistys korvassa joka mulla oli, piti ottaa pois koska oli niin tulehtunu. :/ Hiukset myös värjäsin hieman tummemmaks, tavoittelen tässä omaa luonnollista väriäni, nyt on jo aika lähellä! Täälä vaan hiusväreissä näyttää olevan se ongelmana että haalistuvat TOSI nopeasti jo parissa pesussa. Ja siis ihan kampaajalla käyn värjäyttämässä pääni.
Yks asia mikä on muuten täällä pistäny silmään on, että tytöillä ei oo pitkiä kynsiä, puhumattakaan teko/rakennekynsistä. Lähes joka tytöllä on kyllä kynnet lakattuna mutta pitkiä kynsiä en oo nähny oikeestaan kellään. Kaikki hämmästeli aluks mun pitkiä kynsiä, ja yks kaveri sitten sanoiokin kerran että ainoastaan (anteeksi kielenkäyttöni) huorilla Chilessä on pitkät kynnet.. :D Tämän jälkeen oonki sitte pitäny kynnet suhteellisen lyhyinä. Toinen juttu on, että kaikilla tytöillä on piiiitkät ja paksut hiukset. Sitten aina koittavat mun hiuksia ja sanovat ''voooi ku sulla on vähän hiusta!!''..
Toinen juttu mikä nyt randomina tuli mieleen jonka vois mainita on sellanen fakta että oon lihonnu seittemän kiloa.. SIIS SEITSEMÄN KILOA! Nyt on vissiin aika ruveta tekemään jotain asian eteen, ettei tulis seittemää kiloa lisää. :D
Pari kolme viikkoa sitten menin myös yhden mun kaverin synttäreille sieltä julkisesta koulusta. Ihmettelin, että Carmen itseasiassa antoi mulle luvan mennä, koska juhla ei ollu hirveen hyvällä alueella Los Angelesissa ja se tyttö, jonka synttärit oli, oli ainoa henkilö jonka mä sieltä tunsin. Anyways, menin mun kolmen kaverin kanssa, ja oli tosi kivaa! Rehellisesti sanottuna, mua kyllä vähän pelotti ku me sielä yhdentoista aikaan odoteltiin sitä mun kaveria, vähän arveluttavalla alueella tietämättä oikeastaan mihin mennä. Joka tapauksessa kaikki meni huippu hyvin, ja kaikki sen mun kaverin kaverit oli ihan huippu tyyppejä ja oli varmaan yks parhaista juhlista joissa oon ollu. Ainut vaan oli, että huomaa että rumasti sanottuna olivat vähän alemmasta sosiaaliluokasta. En tarkota tätä mitenkään että itse olisin parempi ihminen tms, vaan sen yksinkertaisesti huomaa ihmisten välisistä suhteista, puhetyylistä ja sanavarastosta. Ja pukeutumistyylistäkin. Näitten ihmisten keskinäiset suhteet on paljon lämpimämpiä ja näille ihmisille sillä ei oo merkitystä onko sulla rahaa vai ei, toisinkun esimerkiks mun koulussa. Ihmiset mun koulusta ja ihmiset julkisista kouluista ei oo oikeestaan tekemisissä tai kavereita. Puhetyyli on kans tosi erilainen verrattuna mun kavereihin, ja mulle oli tosi vaikeeta ymmärtää heitä. Näitten ihmisten espanja on tavallaan vähä niinku huonompaa espanjaa, ainakin tosi erilaista, käyttävät ihan eri sanoja ja lausuvat jotkut sanat myös tosi erilailla. Hauskaa oli kuitenkin, vaikka mun kavereitten pitikin tulkata espanjasta ''flaite'' espanjaan. :D Myös se on sanottava, että mun koulussa on tosi helppoa saada huono maine, ja ihmiset puhuu paskaa oikeestaan kaikista. Itsekkin olen ollut tässä tilanteessa, syitä tai asioita joita musta on sanottu erittelemättä, voin kertoa että aika rumia juttuja oon itsestäni kuullu. Se on kun yksityiskoulujen kermaperseet tyypit hengailee ainoastaan toistensa seurassa, viikolla ja viikonloppuisin ja ainoa huvi vaikuttaa olevan toisista ihmisistä juoruaminen. Se rasittaa mua erittäin paljon , mutta vähän tällästä se näyttää olevan koko Chilessä. Vihaan muutenkin suurimman osan mun koululaisten asennetta julkisia kouluja ja niissä olevia ihmisiä kohtaan. Se että sun porukoilla on rahaa, ei tarkota sitä että olisit jotenkin parempi ihminen ku ne, joilla ei oo yhtä paljon rahaa. Mitenkään itseäni korostamatta, voin kyllä sanoa että oon luultavasti yks ainoista vaihto-oppilaista, ainakin Los Angelesissa, joka viettää aikaansa ihmisten kanssa myös toisista kouluista, ja eri sosiaaliluokista. Sitä mun host mammaki mulle sano, että sen mielestä on hienoa, että mä haluan nähdä myös toisenlaista todellisuutta Chilestä jota vaihto-oppilaat eivät yleensä tuu näkemään. Mä viihdyn paljon paremmin ihmisten kanssa julkisista kouluista ja haluaisin ittekin vaihtaa koulua, mutta se on mahdotonta. Noh, se siitä.
Espanjan kieli pääpiirteittän sujuu aika hyvin. Kommunikoin kaiken espanjaks nytten, ja pystyn viettämään helposti aikaa kavereitten kanssa, jotka ei puhu yhtään englantia. :) jee vihdoinkin.
Nyt taidan kyllä mennä opiskelemaan matematiikkaa ja yritän muistaa kirjottaa useemmin bloginki puolelle! Ei muuta.

 sori kamalan edustava kuva, halusin vaan näyttää mun nenäkorun ja suomikynnet!

Ps on ikävä :/

HUH!

Pitkasta aikaa vaivauduin kirjoittamaan blogiini..
Voisin siis aloittaa kertomalla sen, etta perheen vaihto on nyt takana pain. Kamalinta varmaan ikina, oli hakea mun tavarat edellisesta perheesta, mutta sekin on ohi (oli jo melkeen kuukausi sitten) ja taala ma oon yha paikallisen presidentin talossa. Perheen vaihtoa en halua enka jaksa yhtaan sen enempaa vatvoa taala tai muutenkaan, mutta siis nyt asun paikallisen presidentin luona, ja nayttaa hyvin todennakoiselta etta jaan tanne koko loppuvuodeksi. Tarkoitushan oli alunperin, etta asun taala vaan siihen asti kunnes mulle loytyy uus perhe mutta perheita on todella vaikeeta loytaa ja ma todellakin haluaisin jaada tanne. Taala ma saan kaikkea mita voisin host perheelta toivoa; omaa rauhaa, itsenaisyytta ja kuitenkin aina tarvittaessa tukea ja juttuseuraa. Taydellista siis mun nakokulmasta. Nyt vaan tosiaan sormet ja varpaat ristiin ettei mulle loydy uutta perhetta ja saan jaada tanne. :D
Perheen vaihdon jalkeen oli melkein heti siis orientaatioleiri Concepcionissa, joka on Chilen toiseksi isoin kaupunki jonku puolentoista tunnin matkan paasta Los Angelesista. Leiri oli ihan jees, mutta olin tosiaan flunssassa niin ei mikaan ihan paras mahdollinen fiilis ollu.
Viikko sen jalkeen menin lauantai iltana sitten mun koulun sellasen missioryhman kanssa kodittomien asuntoloille ja siela pari tuntia lahinna keskusteltiin ihmisten kanssa. Tan talon idea on siis tarjota yosija kodittomille ihmisille, ja joka aamu kello kaheksan heidan pitaa sitten poistua sielta ja illalla voi tulla takasin. Taa talo mun kasittaakseni toimii taysin lahjoitusten varassa, ja voin kertoa etta siina naki jo vahan toisenlaista Chilea.. Taa reissu oli mulle vahan.. en nyt haluaisi sanoa etta epamiellyttava, mutta sita se rehellisesti oli. Suurin osa asukkaista, tai oikeestaa kaikki, olivat vanhoja miehia jotka olivat sitte viela humalassa. Ja koska ideana oli siis keskustella asukkaiden kanssa, ma en siela ihan hirveesti mitaan voinu tehda koska mun espanjalla ei vielakaan ihan hirveen syvallisia keskustella. Kuuntelin siina kuitenkin mita muut puhuivat asukkaiden kanssa ja kylla suurimman osan puheesta ymmarsinki. Epamiellyttavaa siela olosta teki se, etta ulkomaalasena sain sielakin paljon huomiota, ja etta jokaista asukasta piti tervehtia henkilokohtaisesti poskisuukolla tottakai, ja hapeakseni taytyy sanoa etta vaivoin pystyin peittamaan kuvotuksen. Siela oli myos yks mies, Don Victor johon hanen nimeaan kutsumalla ei oikeestaan saanu mitaan kontaktia. Muut asukkaat kerto etta Don Victorin veljentytar osaa mustaa magiaa, ja etta taa tyttarenpoika manas Don Victorin ja sen takia se on tollanen.. Se miten paljon noi ihmiset on elamassaan kokenu, ja ne oikeesti uskoo mustaan magiaan ihan tosissaan, se saa kylmat vareet aikaan mun selkapiissa. Kuitenki kaikenkaikkiaan kokemus ei ollut miellyttava, mutta silmia avaava ehdottomasti. Naa kaikki asukkaat oli niin ilosia siita etta mun koulun ryhma jaksaa kayda siela ja oikeesti pitaa niille seuraa.
En oikeen tiia mita kertoisin.. Kuukausi on menny viime kirjotuksesta joten luulis etta kirjotettavaa loytyis!
No juhlinu oon ainaki ihan kiitettavasti ja viime viikolla olin sellasessa pienessa paikassa tassa noin tunnin ajomatkan paassa ku Yungay. Siela on yks amerikkalainen poika ja itavaltalainen tytto vaihdossa, ja paa-asiallisesti menin tapaamaan heita mutta sain myos uusia kamuleita. Koska Yungay tosiaan on tosi pieni paikka, ihmiset on paljon lampimampia ja mukavampia! Se oli eka kerta ku nain naita ihmisia ja kaikki oli ihan sika mukavia, ja tunsin heti kuuluvani ryhmaan toisinku mun omassa koulussa.. Anyways saman viikon lauantaina menin Chillaniin, joka on vahan LA:ta isompi kaupunki myos tunnin matkan paassa. Chillanissa asuu yks toinen itavaltalainen tytto, johon tutustuin jo saapumisorientaatiolla, ja me tullaan tosi hyvin juttuun ja ollaan hyvaaki pataa. Koko Chilessa oli kauhee myrsky paallansa koko viikonlopun, ja jotku kotitaloudet oli ilman sahkoa ja vetta. Tan itavaltalaisen tyton koti oli ilman sahkoa koko lauantain ja lahes koko sunnuntain. Lauantaina silti mentiin viihteelle ja discossa onneksi oli sahkoa. Tai itseasiassa yhdessa vaiheessa yota sahkot katkes mutta onneksi viiden minuutin jalkeen sahkot palasivat. Oli ainakin uusi kokemus olla discossa hetken aikaa ilman sahkoa. :D
Ja tanaan olin tosiaan mun luokkakaverin aidin kanssa julkisessa koulussa. Mun luokkakaverin aiti on siis englannin opettaja yhdessa LAn julkisessa koulussa nimelta Liceo Tecnico. Tassa koulussa on vaan tyttoja, ja koska koulu on julkinen se tarkottaa etta se on ilmanen ja koulutuksen taso ei oo tosiaan ihan sama kuin mita se on yksityisissa kouluissa.. Juuri tan takia halusin menna vierailemaan julkiseenkin kouluun, koska haluan nahda eri puolia Chilesta ja aidomman Chilen kuin se mita ulkomaalaisena yleensa nakee. Menin siis tanne kouluun englannin tunneille tan mun luokkalaisen aidin kanssa ja olin itseasiassa vahan jannittynyt etukateen koska en tiennyt yhtaan miten tytot koulussa muhun suhtautuisivat. Kun saavuin kaikki tietysti tuijottivat mua koska tassa koulussa ei ole yhtaan vaihto-oppilaita ja koska oon uusi ihminen. Menin ekalle tunnille ja kaikki tytot oli oikeesti hirveen mukavia! Ne halus tutustua muhun ja tietaa asioita musta. Myos hirveen monet otti musta puhelimella kuvia ja kysy etta ''voinko ottaa kuvan sun kanssa?''. :D Taa oli mulle hiukan outoa, mutta kuitenki aika sopoa. Kukaan ei oikeestaan puhunu yhtaan englantia, mutta se oli mulle vaan todella hyvaa espanjan harjotusta. Ja voin kertoa etta parjasin mun espanjalla! Se oli tosi hyva fiilis. Ainut vaan oli, etta tan koulun ja yleisesti alemman sosiaaliluokan espanjaa on paljon vaikeempi ymmartaa, koska he kayttavat omanlaistaan slangia ja puhuvat tosi nopeesti! Tama siis koska oon nyt tottunu siihen malliin miten mun koululaiset espanjaa puhuvat. Kuitenki selvisin mun espanjalla, ymmarsin ja tulin ymmarretyksi. Chilessa tuloerot on alyttoman suuria, ja taa enkun opettaja kertoki mulle, etta julkisissa kouluissa ihmiset ei ainoastaan oo koyhia, vaan suurimmalla osalla on myos pahoja ongelmia kotona. Esimerkiksi toinen vanhemmista tai pahassa tapauksessa molemmat saattavat olla vankilassa, myyda huumeita tai isat varsinki hyvaksikayttaa tyttariaan. Ihmisilla ei oo rahaa isoihin taloihin, mutta perheet on kuitenkin suuria. Tan vuoksi suurin osa nuorista ei vieta aikaa kotonaan vaan hengaa esimerkiksi keskustassa kaiken vapaa-aikansa. Nailla nuorilla ei ole myoskaan suurimmalla osalla mitaan motivaatiota opiskella, ja mihin oikeestaan elama voi naista edellytyksista menna? Taa on siis vahan ku noidankeha, jossa on kaikki edellytykset paatya samaan tilanteeseen ku omat vanhemmat. Kuitenkin ihmiset tassa koulussa oli miljoona kertaa mukavampia kuin mun cuico koulussa, ja ne heti kutsuki mut nitten kanssa ostarille joku paiva ja bilettamaan joku kerta. Taa enkun opettaja kaski mun vaan olla varovainen heidan kanssaan, taytyy pitaa paa kylmana ja huolta ittestaan. Yks naista tytoista haluaa tutustuttaa mut veljelleen.. :D Saa naha.
Chillanissa varjasin muuten myos hiukset! Hiukset on nyt melko vaaleen ruskeet, oikeestaan sellanen mun luonnollinen vari. Tykkaan tosi paljon ja oon saanu ainoastaan positiivista palautuetta ja paremmalta kuulemma nayttaa nyt. Otin myos korviksen tohon korvanlehteen. Tai siis tohon korvannypykkaan (XD) tossa korvakaytavan edessa. Makso vain 2000 pesoa eli alle kaks euroa. Sattu aika saakelin paljon!!! Ja jostain oon joskus lukenu etta tosta lavistyksesta voi kuuroutua, ja mulla on sellasta outoa kipua ja lukkitumista korvakaytavissa nyt ja en oikeen kuule ihan kunnolla tolla korvalla.. Nojaa!
Siinahan oli tan kuukauden paakohdat!
Ei muuta.
PS TYKKAAN JUUSTOSTA!!! SIIS OIKEESTI OIKEEN KUNNOLLA TYKKAAN JUUSTOSTA!!!!!!!!

AHDISTAA

Sellasta vaan ajattelin tänne kirjotella että nyt todennäkösesti lähtee perhe vaihtoon. Tuli maanantaina vaan sellanen olo että mitä helvttiä mä täälä teen kun en oo ollut tyytyväinen perheeseen koko täälä olo aikanani ja mulla kuitenkin on mahdollisuus vaihtaa. Perheessä ei sinänsä ole mitään vikaa, tai ei oo tapahtunut tässä lähiakoina mitään mullistavaa, mutta ei vaan kemiat kohtaa. Esim en pidä siitä että aina jos joku mokaa niin kaikki on hirveen sarkastisia ja ilkeitä, muutenki nää kaikki kutsuu toisiaan aina idiooteiks ja se on vaan näitten tapa toimia. Äiti on ihan oma lukunsa en ees jaksa siitä mitään selittää. En sano että olisivat huonoja tai pahoja ihmisiä, hyviä ihmisiä ovat mutteivat mun ihmisiä. Mä en vaan sopeudu tänne. Kuten mun kontaktihenkilö sanoi, mun pitää tuntea oloni mukavaksi perheessä oon (tai porukat on) maksanu tästä ison summan rahaa ja tää on MUN vuosi. Nyt pitää vaan osata olla itsekäs. Oon ihan hirveen stressaantunu tästä tilanteesta koska tänään aamulla tapasin mun kontaktihenkilön, joka sanoi että ottaa yhteyttä suoraan Santiagoon AFS:n pääkonttoriin, koska AFS:n paikallinen presidentti on mun host äidin hyvä ystävä, ja hän ei näe perheessä mitään vikaa. Tää presidentti ei itse oo ollut vaihdossa, ja sen kyllä huomaa. Hänellä on se asenne, että perheen ei tarvitse muuttaa omaa elämäänsä vaihto-oppilaan vuoksi ja se on aikalailla aina vaihtarissa se vika. Se ei vaan oo ihan näin mustavalkosta. Mun perhe on kyllä yrittänyt, aina soitellut tolle presidentille ja kyselleet mitä tehdä eri tilanteissa. Se ei vaan nyt oo siitä kiinni. En tunne oloani täälä hyväksi ja haluan tuntea kotona oloni hyväksi ja haluan tuntea että haluan viettää aikaani perheenjäsenteni kanssa eikä päinvastoin. Ja se ärsyttää tosi paljon että joudun tekemään paljon enemmän kotitöitä ku velipojat. Oon huomannu että mielessäni oon alkanu kutsua niitä vauvoiksi. :D Äiti niitä passaa ja onki sanonu että sen elämä on sen pojat. Hyi.
On aika vaikeeta tarkalleen selittää mikä tässä nyt mättää, monia pieniä asioita. Jos tapaisitte ton mun äitin niin ymmärtäisitte varmasti paremmin. Ihmisten, jotka ei tunne mammaa, kommentit on aika mielenkiintosia. Äityli näyttää aina vihaselta. Siis kasvoilla on aina sellanen vihanen ilme ja hirveen sellanen tänttärää. :D En siis osaa selittää mutta jos hänet tapaisitte tietäisitte. Esimerkkinä voisin käyttää mitä eräs luokkatoverini sanoi nähtyään muorin ja puhuttuaan hänen kanssaan. ''Vieja loca!'' eli vapaasti suomennettuna hullu vanha akka. Tosiaan tänään aamulla tapasin mun kontaktihenkilön ja hän sanoi että meilaa suoraan Santiagoon Afslle että alkavat ettimään mulle uutta perhettä presidentin ja perheen tietämättä. Hirveen salakähmästä, tuntuu kamalalta tehdä näin ja mulla on kamlan syyllinen olo. Voin ainoastaan kuvitella miten yllättynyt mun perhe on, ja miten ne alkaa mua vihaamaan. Tää on ihan fakta, tiiän että ovat sellasia ihmisiä jotka alkavat kantamaan kaunaa. Esim. nuorin veli sanoi mulle että sen serkku on sille kuin kuollut koska riitelivät tässä taannoin.. Velipoika ei hirveen suosittu ole muutenkaan (ja ihan syystä koska on ylimielinen ja töykeä), joten ei kannattais yhden riidan takia katkasta välejä sukulaisiin.. Nojaa, eipä liikuta hirveesti mua, siinähä on ja tekee typeriä valintoja. Tekstistä voi huomata että oon nyt hirveen ristiriitasissa fiiliksissä, jotenki vihanen, tunnen syyllisyyttä ja ennen kaikkea peloissani. Perhe suuttuu mulle niiiiin paljon, he ajattelevat mua jo perheenjäsenenä ja kaikkea... APUA. Ja faktahan on se että en tuu pysymään nykyisessä kaupungissa. Joten tottakai vaihdan myös koulua perheen vaihdon myötä. Tavallaan alotan kaiken sitten taas alusta.. Se ahdistaa ja pelottaa myös. Toisaalta on täydellistä etten jää sitten tänne, koska perhe tuntee paljon ihmisä Los Angelesissa ja varmasti kertovat muillekkin miten perseestä oon, ja ennenkaikkea mun ei enää tarvitse kohdata näitä ihmisiä. Kuitenki koulusta oon täälä jo löytäny hyviä ystäviä peräti, ja tuntuu ihan kamalalta ajatukselta etten enää näe heitä. Ainakaan niin usein. Joka tapauksessa vaihdon jälkeen luultavasti olo on erittäin helpottunut. Nyt mua vaan ahdistaa aivan kamalasti, ja ajattelen että vaihdanko sittenkään, ja olisko jotain mitä voisin vielä muuttaa omassa käytöksessä ja itsessäni. Kuitenki sanoisin tästä perheestä että ovat hirveen jollain tavalla kylmiä. Päätös on varmasti oikea, kun oon oikeestaan joka päivä täälä ollessani miettiny perheen vaihtoa, ja peräti jo Suomessa ollessani. Oon aivan sekasin. Myös se fakta, että mun kontaktihenkilö tulee muuttumaan pelottaa mua. Mulla on paras kontaktihenkilö jota vois vaan toivoa, ja meistä on tullut jo ystäviä. Harmittaa tosi paljon mutta no can do. Tässähän oli tällänen pieni info mitä on oikeen tapahtumassa koska tää on sen verran raskas ja stressaava tilanne etten jaksa kaikille sielä Suomen päässä erikseen selittää, mutta haluan kuitenki että mun läheiset tietää missä mennään. Olette ajatuksissa ystäväiset ja perhe! <3 Se mikä ei tapa vahvistaa! (Jos tästä kirjotuksesa sai sellasen kuvan että mä en selviä tästä, niin voin kertoa että älkää äiti ja iskä huolehtiko musta liikaa, kyllä mä pärjään vaikkei nyt siltä tunnukkaan.)

Tervee!
Tuli tossa mieleen että voisin vähän kertoa eroavaisuuksia Chilen ja Suomen välillä. Ekaks nyt ainakin en tiiä kuinka kauan Suomessa on ollu laki ettei humalassa saa ajaa autoa, mutta Chileen se laki tuli, mitä kolme viikkoa sitte, ja se kuohutti hirveesti kaikkia. Rattijuopumuksen raja on täällä 0,3 promillea ja poliisi täälä valvoo sitä nyt tarkasti. Keskimmäinen veli kertoi tosta laista, ja mä siltä ihan järkyttyneenä kysyin että onko se ajanu kännipäissään autolla ja se katto mua ku tyhmää ja sanoi että ''Always''. Täälä on tosi yleistä että ajetaan humalassa autoa ja täälä kaikki sanoo että ajavat paremmin kännissä ku selvänä.. En allekirjota tätä väitettä. Kuitenki, velipojalla on nyt iPhonessaan sovellus jonka avulla näkee, että missäpäin poliisit on Los Angelesissa. Ja hän siis edelleen ajaa autoa kun ottaa. Yks päivä oltiin menossa veljen kaverin synttäreille ja velipoika siinä autoa ajaessaan avas kaljan ja sano mulle että ''Tässä kaljassa on vaan 3%,perfect for driving''.. Että näin täälä.
Toinen juttu joka tuli mieleen on musiikki. Täälä kuunnellaan paljon reggaetonia, ja mä rrrrrakastan sitä! En tiiä kuinka pärjään Suomessa ku baareissa ei soiteta reggaetonia..
Chileläinen ruoka.. Pääpiirteittäin tykkään tosi paljon ruoasta täälä. Paljon riisiä, papuja, linssejä(?? en oo varma mitä ne on suomeks mutta espanjaksi lentejas) yms. Ruoan kanssa yleensä aina juodaan mehua, salaattina on yleensä tomaattia ja salaatinlehtiä. Molempiin laitetaan jumalattomasti suolaa ja öljyä tai sitruunaa. Ettei vaan olis terveellistä. :D Täälä muutenki ruokiin laitetaan tosi paljon suolaa. Ja chileläinen erikoisuus on avokado! Siis avokadoa laitetaan leivän päälle ja se on TOSI hyvää.. ai että. <3 Avokadoa käytetään usein myös dippinä esim sipseihin jne. Täälä syödään paljon sellasia hotdoggeja, joiden sisällä on avokadoa, tomaattia ja majoneesia. Niitä kutsutaan nimellä completos ja ne on niiiiiiiin hyviä! Ja ylläri, varmasti myös tosi epäterveellisiä. Toinen mun uus chileläinen rakkaus on manjar. En oikeen osaa selittää mitä se on, mutta sellasta vähä niinku kinuskin makusta mössöä, mitä laitetaan leivän päälle ja esim karkkeihin tms. Se on jumalattoman hyvää. Täälä on sellasia 'karkkeja' ku alfajores ja mä rakastan niitä! Alfajores de chocolate on jotain niiiiin hyvää. Sisällä on jotain makeeta mössöä, manjaria ja päällä suklaata. Huh!
Tää oli nyt vähän random päivitys, mutta tulee aina mieleen asioita joita haluaisin kertoa, ja pitää äkkiä kirjottaa ylös etten vaan taas unohda. Voisin loppuun laittaa vähän kuvia, ja muutaman reggaeton renkutuksen!

http://www.youtube.com/watch?v=dey9h3J8XHE
http://www.youtube.com/watch?v=OMqXniOz7EY

tanto tiempo

Hola! En oo piiitkään aikaan jaksanu kirjotella, viime kirjotuksesta taitaa olla peräti kuukausi aikaa.. Ainut syy miksen oo kirjottanu on se että oon hemmetin laiska täälä. Anyways paljon on mahtunu tähän kuukauteen ja voisin alottaa kertomalla vanhimman veljeni Cristianin häistä. Ressasin häitä etukäteen siitä syystä, niin tyhmältä ku se kuulostaakin, että mun pitää tanssia. Ne jotka tuntee mut tietää ettei tanssiminen oo mun juttu, ei niin yhtään. Velipoika oli ihana ja kustansi mut kampaajalle ja sain sitte kivat kiharat, ja puvustakin tykkäsin paljon. Sainkin kehuja että hyvältä näyttää, keskimmäinen veli sanoi wow ja nosti kaks peukkua pystyyn, joten oletan että olin asianmukaisesti laittautunut. Mun onneksi (tai ehkä äitin mielestä epäonneksi) häissä oli ilmainen baari, ja sen voimalla sitte löysin itteni tanssilattialta mm. host iskän kanssa bailaamasta. Tanssiminen oli yllättävän kivaa, sitte kun tanssimaan uskaltauduin. En tosiaan kyllä ollut ainoa joka sitä ilmaista baaria hyödynsi, vaan 90% juhlaväestä sitä kiitettävästi kävi tyhjentämässä. Joten hirveesti ei meno siinä mielessä poikennu suomalaisita häistä. Serkkupojista tykkään paljon, kaikki hirveen mukavia ja tykkäävät juhlia.
Häistä seuraavana viikonloppuna olin ekaa kertaa Chilessä discossa! Menin sinne perjantaina mun kontaktihenkilö Paulan kanssa, joka on muuten tosi ihana ja ymmärtäväinen ihminen+ englannin opettaja joten kommunikaatio sujuu, ja lauantaina uudemman kerran serkkupoikien ja yhden serkkutytön kanssa. Molempina kertoina oli kivaa ja mä jopa tanssin jälleen! Discoista täälä voisin sanoa sen verran että chileläiset miehet suurimmaksi osaksi ei uskalla lähestyä naisia ilman alkomahoolia. Mutta sitte kun on promilleja veressä niin kyllä sitten tullaan lässyttämään kaiken näköstä.. Discossa mä saan paljon huomiota vaalean tukan ja pituuden takia, on toki mukavaa saada kehuja, mutta aina se huomio ei sitte ole niin kivaa. Kuitenkin discoreissut meni ihan kivasti, mutta sunnuntaina ei sitte ollukkaan niin kiva olo enää..
Koulu täälä on mulle aika saakelin tylsää. Tunneilla en ymmärrä paljon mitään, ja yleensä vaan istun kaikki tunnit, tai sitte luen jotain tai juttelen jonku kanssa. Mun koulu on siis katolinen koulu ja joka aamu joku lukee raamatusta pätkän ja sitten rukoillaan yhdessä isä meidän ja joku toinen rukous, joka liittyy neitsyt Mariaan. Täälä myös on käsittääkseni kerran kuukaudessa koulussa sellanen tilaisuus johon mennään pari luokkaa kerrallaan, ja sielä on monta pappia ja niille voi mennä tunnustamaan syntinsä jos haluaa. Tää on se juttu mistä oon katolilaisuudessa aina pitäny, että konkreettisesti voi kertoa mieltä painavista asioista joita on tehny tms. ja saada mielenrauhan tunnustamalla ne. Ei oo hyvä jos asiat patoutuu sisälle ja niistä ei kerro kenellekkään. Yks papeista osaa englantia, koska hän on mun käsityksen mukaan Vietnamista. Olis ihan mielenkiintosta mennä tunnustamaan syntinsä, mutta koska en oo katolilainen en tiedä onko se mulle mahdollista. Jos joku tietää onko niin kertokaa mulle kiitos? Koulussa on myös se erilaista että käytetään tietysti koulupukua. Tytöillä ei saa olla paljon meikkiä, eikä periaatteessa kynsilakkaa, mutta kyllä lähes kaikki tytöt koulussa on kynnet lakattuina eikä siitä mitään seuraamuksia tule. Myös se on erilaista ettei saada poistua koulun alueelta taukojen aikana. Ovet on aina lukossa ja jos haluaa päästä ulos kesken koulupäivän pitää vanhempien tulla hakemaan tai olla vanhempien lupa lähteä. Koulupuku päällä ei saa esimerkiksi tupakoida vapaa-aikanakaan, eikä tehdä muutakaan 'tyhmää', koska koulupuku päällä edustaa koulua...... Perjantaisin ostarille ei pääse koulupuku päällä ennen viittä. En tiedä mikä järki siinä on, mutta näin mulle kerrottiin.
Ihmisistä sen verran, että joo ihmiset on avoimempia ja lämpimämpiä kuin Suomessa, MUTTA hirveen moni on epävarma omasta englannin osaamisestaan, ja sen takia hirveen moni ei tuu esimerkiks juttelemaan mulle. Mun luokalla on pari poikaa joitten kanssa en oo puhunu sanaakaan.

Tästä pääsenkin hyvin vastaamaan kysymyksiin ''Ootko oppinu paljon espanjaa?''. Sanoisin että mas o menos. Eli ymmärrän huomattavasti enemmän espanjaa kuin alussa, mutta puhuminen on vaikeaa.. Mua turhauttaa ja tiiän että mun pitäis vaan yrittää puhua enemmän ja yrittää ensin espanjaksi, mutta se on helpommin sanottu ku tehty. Ei pitäis välittää kuinka paljon virheitä tekee ku yrittää puhua espanjaa, mutta äää se on tosi vaikeeta. Ja se ei auta yhtään että sillonku yritän puhua espanjaa, mua hävettää jo kamalasti aina valmiiks, luokkakaverit reagoi sanomalla ''AWWW que tierna!!!'' eli aww kuinka söpöä.. Tiiän etteivät tarkota sitä millään pahalla, mutta toi saa mut tuntemaan itteni vielä nolostuneemmaksi. Nyt pitäis vaan ottaa se asenne että tulin tänne oppimaan ja ihmiset vaan tykkäis paljon enemmän ku yrittäisin puhua espanjaa.
Viime viikonloppuna oli tosiaan pääsiäinen ja katolilaisessa maassa siis tärkeä juhlapäivä. Perjantai oli koulusta vapaata ja torstaina oltais päästy jo yhdeltä, mutta mä en menny kouluun. :D Torstaina menin Olgan luo, joka on mua vuotta nuorempi ja mun host perheen tuttavaperheen lapsia, ja käytiin ostarilla ja pari Olgan kaveria tuli käymään. Olga ja kaverit siinä jutteli ja mä istuin hiljaa vieressä, koska en ymmärtäny mitä ne puhui ja en osaa sanoa mitään. Okei ymmärrän idean mistä ihmiset puhuu, mutten välttämättä kaikkea mitä ne sanoo toisilleen. Anyways se oli aika tylsää, mutta kun oltiin iltapalalla? (kai se on vähä ku iltapala kun illalla joskus yheksän aikaan kokoonnutaan yhteen ja juodaan teetä ja syödään leipää, täälä sanotaan tomar once) tapasin Olgan siskon Isidoran joka on 21-vuotias, ja hän kysyi haluanko mennä discoon hänen kanssaan. Ja arvaatte varmaan että kyllä halusin. Mentiin sitte Isidoran ja parin sen kaverin kanssa Urbanokseen, saavuttiin sinne ehkä kahentoista aikaan, ja jumaleissön mikä jono! Siis jumalattomasti ihmisiä jonottamassa sisään, ja tasan kaks ihmistä myymässä lippuja.. Jonotettiin siinä joku tunti, ja voin kertoa ettei jono liikkunu YHTÄÄN. Syynä se että ihmiset ohitteli koko ajan toisiaan ja se että ihmisiä oli niiiiiin paljon. Onneksi sitte yks Isin kavereista tunsi jonkun, ja päästiin jonon ohi sisälle. Oon huomannu että Chilessä on tärkeetä se, että tunnet oikeat ihmiset. Varsinki just joissain discoissa jos et halua jonottaa sun ei tarvii ku tuntea joku, tai soittaa jollekki päästäkses jonon ohi. Myös sillä on väliä minkä näkönen oot. Esimerkiks just Urbanoksessa on yläkerrassa sellanen vip-tila, jonne ei pääse ellei oo tarpeeksi kaunis...  Älytöntä sanon minä!
Anyways oli hurjan hauskaa discossa! Perjantaina menin sitten Olgan perheen kanssa johonki pienenmpään kylään etelässä (jonka nimeä en just nyt muista) kattomaan tulivuorta! Ajettiin autolla ihan sinne tulivuoren viereen ja oltiin jonku 2km korkeudessa. Voin kertoa että oli oikeesti yks kauneimmista maisemista mitä oon ikinä nähny! Todella upeen näköstä. Unohdin tietysti kameran, mutta onneksi Isillä oli sitte kamera mukana ja otti mulle vähän kuvia. Toisian sanoen en oo oikeestaan mitään muuta Chilessä tehny ku syöny PALJON, juonu PALJON (sori mamma) ja istunu koulussa PALJON. Ei se mitään, kivaa on ollu! Ja pakko vielä loppuun sanoa HEIDILLE ja muillekin tiedoksi että syön täälä juustoa, PERSIKOITA, joista itseasiassa tykkään ja muita asioita joita en voinut sietää Suomessa!