Pitkasta aikaa vaivauduin kirjoittamaan blogiini..
Voisin siis aloittaa kertomalla sen, etta perheen vaihto on nyt takana pain. Kamalinta varmaan ikina, oli hakea mun tavarat edellisesta perheesta, mutta sekin on ohi (oli jo melkeen kuukausi sitten) ja taala ma oon yha paikallisen presidentin talossa. Perheen vaihtoa en halua enka jaksa yhtaan sen enempaa vatvoa taala tai muutenkaan, mutta siis nyt asun paikallisen presidentin luona, ja nayttaa hyvin todennakoiselta etta jaan tanne koko loppuvuodeksi. Tarkoitushan oli alunperin, etta asun taala vaan siihen asti kunnes mulle loytyy uus perhe mutta perheita on todella vaikeeta loytaa ja ma todellakin haluaisin jaada tanne. Taala ma saan kaikkea mita voisin host perheelta toivoa; omaa rauhaa, itsenaisyytta ja kuitenkin aina tarvittaessa tukea ja juttuseuraa. Taydellista siis mun nakokulmasta. Nyt vaan tosiaan sormet ja varpaat ristiin ettei mulle loydy uutta perhetta ja saan jaada tanne. :D
Perheen vaihdon jalkeen oli melkein heti siis orientaatioleiri Concepcionissa, joka on Chilen toiseksi isoin kaupunki jonku puolentoista tunnin matkan paasta Los Angelesista. Leiri oli ihan jees, mutta olin tosiaan flunssassa niin ei mikaan ihan paras mahdollinen fiilis ollu.
Viikko sen jalkeen menin lauantai iltana sitten mun koulun sellasen missioryhman kanssa kodittomien asuntoloille ja siela pari tuntia lahinna keskusteltiin ihmisten kanssa. Tan talon idea on siis tarjota yosija kodittomille ihmisille, ja joka aamu kello kaheksan heidan pitaa sitten poistua sielta ja illalla voi tulla takasin. Taa talo mun kasittaakseni toimii taysin lahjoitusten varassa, ja voin kertoa etta siina naki jo vahan toisenlaista Chilea.. Taa reissu oli mulle vahan.. en nyt haluaisi sanoa etta epamiellyttava, mutta sita se rehellisesti oli. Suurin osa asukkaista, tai oikeestaa kaikki, olivat vanhoja miehia jotka olivat sitte viela humalassa. Ja koska ideana oli siis keskustella asukkaiden kanssa, ma en siela ihan hirveesti mitaan voinu tehda koska mun espanjalla ei vielakaan ihan hirveen syvallisia keskustella. Kuuntelin siina kuitenkin mita muut puhuivat asukkaiden kanssa ja kylla suurimman osan puheesta ymmarsinki. Epamiellyttavaa siela olosta teki se, etta ulkomaalasena sain sielakin paljon huomiota, ja etta jokaista asukasta piti tervehtia henkilokohtaisesti poskisuukolla tottakai, ja hapeakseni taytyy sanoa etta vaivoin pystyin peittamaan kuvotuksen. Siela oli myos yks mies, Don Victor johon hanen nimeaan kutsumalla ei oikeestaan saanu mitaan kontaktia. Muut asukkaat kerto etta Don Victorin veljentytar osaa mustaa magiaa, ja etta taa tyttarenpoika manas Don Victorin ja sen takia se on tollanen.. Se miten paljon noi ihmiset on elamassaan kokenu, ja ne oikeesti uskoo mustaan magiaan ihan tosissaan, se saa kylmat vareet aikaan mun selkapiissa. Kuitenki kaikenkaikkiaan kokemus ei ollut miellyttava, mutta silmia avaava ehdottomasti. Naa kaikki asukkaat oli niin ilosia siita etta mun koulun ryhma jaksaa kayda siela ja oikeesti pitaa niille seuraa.
En oikeen tiia mita kertoisin.. Kuukausi on menny viime kirjotuksesta joten luulis etta kirjotettavaa loytyis!
No juhlinu oon ainaki ihan kiitettavasti ja viime viikolla olin sellasessa pienessa paikassa tassa noin tunnin ajomatkan paassa ku Yungay. Siela on yks amerikkalainen poika ja itavaltalainen tytto vaihdossa, ja paa-asiallisesti menin tapaamaan heita mutta sain myos uusia kamuleita. Koska Yungay tosiaan on tosi pieni paikka, ihmiset on paljon lampimampia ja mukavampia! Se oli eka kerta ku nain naita ihmisia ja kaikki oli ihan sika mukavia, ja tunsin heti kuuluvani ryhmaan toisinku mun omassa koulussa.. Anyways saman viikon lauantaina menin Chillaniin, joka on vahan LA:ta isompi kaupunki myos tunnin matkan paassa. Chillanissa asuu yks toinen itavaltalainen tytto, johon tutustuin jo saapumisorientaatiolla, ja me tullaan tosi hyvin juttuun ja ollaan hyvaaki pataa. Koko Chilessa oli kauhee myrsky paallansa koko viikonlopun, ja jotku kotitaloudet oli ilman sahkoa ja vetta. Tan itavaltalaisen tyton koti oli ilman sahkoa koko lauantain ja lahes koko sunnuntain. Lauantaina silti mentiin viihteelle ja discossa onneksi oli sahkoa. Tai itseasiassa yhdessa vaiheessa yota sahkot katkes mutta onneksi viiden minuutin jalkeen sahkot palasivat. Oli ainakin uusi kokemus olla discossa hetken aikaa ilman sahkoa. :D
Ja tanaan olin tosiaan mun luokkakaverin aidin kanssa julkisessa koulussa. Mun luokkakaverin aiti on siis englannin opettaja yhdessa LAn julkisessa koulussa nimelta Liceo Tecnico. Tassa koulussa on vaan tyttoja, ja koska koulu on julkinen se tarkottaa etta se on ilmanen ja koulutuksen taso ei oo tosiaan ihan sama kuin mita se on yksityisissa kouluissa.. Juuri tan takia halusin menna vierailemaan julkiseenkin kouluun, koska haluan nahda eri puolia Chilesta ja aidomman Chilen kuin se mita ulkomaalaisena yleensa nakee. Menin siis tanne kouluun englannin tunneille tan mun luokkalaisen aidin kanssa ja olin itseasiassa vahan jannittynyt etukateen koska en tiennyt yhtaan miten tytot koulussa muhun suhtautuisivat. Kun saavuin kaikki tietysti tuijottivat mua koska tassa koulussa ei ole yhtaan vaihto-oppilaita ja koska oon uusi ihminen. Menin ekalle tunnille ja kaikki tytot oli oikeesti hirveen mukavia! Ne halus tutustua muhun ja tietaa asioita musta. Myos hirveen monet otti musta puhelimella kuvia ja kysy etta ''voinko ottaa kuvan sun kanssa?''. :D Taa oli mulle hiukan outoa, mutta kuitenki aika sopoa. Kukaan ei oikeestaan puhunu yhtaan englantia, mutta se oli mulle vaan todella hyvaa espanjan harjotusta. Ja voin kertoa etta parjasin mun espanjalla! Se oli tosi hyva fiilis. Ainut vaan oli, etta tan koulun ja yleisesti alemman sosiaaliluokan espanjaa on paljon vaikeempi ymmartaa, koska he kayttavat omanlaistaan slangia ja puhuvat tosi nopeesti! Tama siis koska oon nyt tottunu siihen malliin miten mun koululaiset espanjaa puhuvat. Kuitenki selvisin mun espanjalla, ymmarsin ja tulin ymmarretyksi. Chilessa tuloerot on alyttoman suuria, ja taa enkun opettaja kertoki mulle, etta julkisissa kouluissa ihmiset ei ainoastaan oo koyhia, vaan suurimmalla osalla on myos pahoja ongelmia kotona. Esimerkiksi toinen vanhemmista tai pahassa tapauksessa molemmat saattavat olla vankilassa, myyda huumeita tai isat varsinki hyvaksikayttaa tyttariaan. Ihmisilla ei oo rahaa isoihin taloihin, mutta perheet on kuitenkin suuria. Tan vuoksi suurin osa nuorista ei vieta aikaa kotonaan vaan hengaa esimerkiksi keskustassa kaiken vapaa-aikansa. Nailla nuorilla ei ole myoskaan suurimmalla osalla mitaan motivaatiota opiskella, ja mihin oikeestaan elama voi naista edellytyksista menna? Taa on siis vahan ku noidankeha, jossa on kaikki edellytykset paatya samaan tilanteeseen ku omat vanhemmat. Kuitenkin ihmiset tassa koulussa oli miljoona kertaa mukavampia kuin mun cuico koulussa, ja ne heti kutsuki mut nitten kanssa ostarille joku paiva ja bilettamaan joku kerta. Taa enkun opettaja kaski mun vaan olla varovainen heidan kanssaan, taytyy pitaa paa kylmana ja huolta ittestaan. Yks naista tytoista haluaa tutustuttaa mut veljelleen.. :D Saa naha.
Chillanissa varjasin muuten myos hiukset! Hiukset on nyt melko vaaleen ruskeet, oikeestaan sellanen mun luonnollinen vari. Tykkaan tosi paljon ja oon saanu ainoastaan positiivista palautuetta ja paremmalta kuulemma nayttaa nyt. Otin myos korviksen tohon korvanlehteen. Tai siis tohon korvannypykkaan (XD) tossa korvakaytavan edessa. Makso vain 2000 pesoa eli alle kaks euroa. Sattu aika saakelin paljon!!! Ja jostain oon joskus lukenu etta tosta lavistyksesta voi kuuroutua, ja mulla on sellasta outoa kipua ja lukkitumista korvakaytavissa nyt ja en oikeen kuule ihan kunnolla tolla korvalla.. Nojaa!
Siinahan oli tan kuukauden paakohdat!
Ei muuta.
PS TYKKAAN JUUSTOSTA!!! SIIS OIKEESTI OIKEEN KUNNOLLA TYKKAAN JUUSTOSTA!!!!!!!!
