AHDISTAA

Sellasta vaan ajattelin tänne kirjotella että nyt todennäkösesti lähtee perhe vaihtoon. Tuli maanantaina vaan sellanen olo että mitä helvttiä mä täälä teen kun en oo ollut tyytyväinen perheeseen koko täälä olo aikanani ja mulla kuitenkin on mahdollisuus vaihtaa. Perheessä ei sinänsä ole mitään vikaa, tai ei oo tapahtunut tässä lähiakoina mitään mullistavaa, mutta ei vaan kemiat kohtaa. Esim en pidä siitä että aina jos joku mokaa niin kaikki on hirveen sarkastisia ja ilkeitä, muutenki nää kaikki kutsuu toisiaan aina idiooteiks ja se on vaan näitten tapa toimia. Äiti on ihan oma lukunsa en ees jaksa siitä mitään selittää. En sano että olisivat huonoja tai pahoja ihmisiä, hyviä ihmisiä ovat mutteivat mun ihmisiä. Mä en vaan sopeudu tänne. Kuten mun kontaktihenkilö sanoi, mun pitää tuntea oloni mukavaksi perheessä oon (tai porukat on) maksanu tästä ison summan rahaa ja tää on MUN vuosi. Nyt pitää vaan osata olla itsekäs. Oon ihan hirveen stressaantunu tästä tilanteesta koska tänään aamulla tapasin mun kontaktihenkilön, joka sanoi että ottaa yhteyttä suoraan Santiagoon AFS:n pääkonttoriin, koska AFS:n paikallinen presidentti on mun host äidin hyvä ystävä, ja hän ei näe perheessä mitään vikaa. Tää presidentti ei itse oo ollut vaihdossa, ja sen kyllä huomaa. Hänellä on se asenne, että perheen ei tarvitse muuttaa omaa elämäänsä vaihto-oppilaan vuoksi ja se on aikalailla aina vaihtarissa se vika. Se ei vaan oo ihan näin mustavalkosta. Mun perhe on kyllä yrittänyt, aina soitellut tolle presidentille ja kyselleet mitä tehdä eri tilanteissa. Se ei vaan nyt oo siitä kiinni. En tunne oloani täälä hyväksi ja haluan tuntea kotona oloni hyväksi ja haluan tuntea että haluan viettää aikaani perheenjäsenteni kanssa eikä päinvastoin. Ja se ärsyttää tosi paljon että joudun tekemään paljon enemmän kotitöitä ku velipojat. Oon huomannu että mielessäni oon alkanu kutsua niitä vauvoiksi. :D Äiti niitä passaa ja onki sanonu että sen elämä on sen pojat. Hyi.
On aika vaikeeta tarkalleen selittää mikä tässä nyt mättää, monia pieniä asioita. Jos tapaisitte ton mun äitin niin ymmärtäisitte varmasti paremmin. Ihmisten, jotka ei tunne mammaa, kommentit on aika mielenkiintosia. Äityli näyttää aina vihaselta. Siis kasvoilla on aina sellanen vihanen ilme ja hirveen sellanen tänttärää. :D En siis osaa selittää mutta jos hänet tapaisitte tietäisitte. Esimerkkinä voisin käyttää mitä eräs luokkatoverini sanoi nähtyään muorin ja puhuttuaan hänen kanssaan. ''Vieja loca!'' eli vapaasti suomennettuna hullu vanha akka. Tosiaan tänään aamulla tapasin mun kontaktihenkilön ja hän sanoi että meilaa suoraan Santiagoon Afslle että alkavat ettimään mulle uutta perhettä presidentin ja perheen tietämättä. Hirveen salakähmästä, tuntuu kamalalta tehdä näin ja mulla on kamlan syyllinen olo. Voin ainoastaan kuvitella miten yllättynyt mun perhe on, ja miten ne alkaa mua vihaamaan. Tää on ihan fakta, tiiän että ovat sellasia ihmisiä jotka alkavat kantamaan kaunaa. Esim. nuorin veli sanoi mulle että sen serkku on sille kuin kuollut koska riitelivät tässä taannoin.. Velipoika ei hirveen suosittu ole muutenkaan (ja ihan syystä koska on ylimielinen ja töykeä), joten ei kannattais yhden riidan takia katkasta välejä sukulaisiin.. Nojaa, eipä liikuta hirveesti mua, siinähä on ja tekee typeriä valintoja. Tekstistä voi huomata että oon nyt hirveen ristiriitasissa fiiliksissä, jotenki vihanen, tunnen syyllisyyttä ja ennen kaikkea peloissani. Perhe suuttuu mulle niiiiin paljon, he ajattelevat mua jo perheenjäsenenä ja kaikkea... APUA. Ja faktahan on se että en tuu pysymään nykyisessä kaupungissa. Joten tottakai vaihdan myös koulua perheen vaihdon myötä. Tavallaan alotan kaiken sitten taas alusta.. Se ahdistaa ja pelottaa myös. Toisaalta on täydellistä etten jää sitten tänne, koska perhe tuntee paljon ihmisä Los Angelesissa ja varmasti kertovat muillekkin miten perseestä oon, ja ennenkaikkea mun ei enää tarvitse kohdata näitä ihmisiä. Kuitenki koulusta oon täälä jo löytäny hyviä ystäviä peräti, ja tuntuu ihan kamalalta ajatukselta etten enää näe heitä. Ainakaan niin usein. Joka tapauksessa vaihdon jälkeen luultavasti olo on erittäin helpottunut. Nyt mua vaan ahdistaa aivan kamalasti, ja ajattelen että vaihdanko sittenkään, ja olisko jotain mitä voisin vielä muuttaa omassa käytöksessä ja itsessäni. Kuitenki sanoisin tästä perheestä että ovat hirveen jollain tavalla kylmiä. Päätös on varmasti oikea, kun oon oikeestaan joka päivä täälä ollessani miettiny perheen vaihtoa, ja peräti jo Suomessa ollessani. Oon aivan sekasin. Myös se fakta, että mun kontaktihenkilö tulee muuttumaan pelottaa mua. Mulla on paras kontaktihenkilö jota vois vaan toivoa, ja meistä on tullut jo ystäviä. Harmittaa tosi paljon mutta no can do. Tässähän oli tällänen pieni info mitä on oikeen tapahtumassa koska tää on sen verran raskas ja stressaava tilanne etten jaksa kaikille sielä Suomen päässä erikseen selittää, mutta haluan kuitenki että mun läheiset tietää missä mennään. Olette ajatuksissa ystäväiset ja perhe! <3 Se mikä ei tapa vahvistaa! (Jos tästä kirjotuksesa sai sellasen kuvan että mä en selviä tästä, niin voin kertoa että älkää äiti ja iskä huolehtiko musta liikaa, kyllä mä pärjään vaikkei nyt siltä tunnukkaan.)