Hejssan taas! Eli oon ollu täälä nyt viikon verran, joka itseasiassa tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Ekaksi voisin kertoa että koulu alkoi torstaina, ja meidän täytyy siis koulussa pitää koulupukua, johon kuuluu vekkihame, polvisukat, kauluspaita ja kravatti.. :D Kuvamateriaalia tästä upeasta ilmestyksestä tulossa tod. näk. maanantaina. Koulussa kun saavuin luokkaan kaikki taputti ja tytöt tuli heti tervehtimään. Pääasiassa nää kaks ekaa koulupäivää seurasin vaan mun luokkalaisia tyttöjä, koska olin tietty ihan pihalla kaikesta. Tunneilla on jumalattoman tylsää, koska en ymmärrä mm. mitään, mitä opettajat puhuu. Luokkakaverit onneksi osaa jonkin verran englantia, mutta tunnen oloni aika ulkopuoliseks. Mun koulussa on mun lisäks neljä vaihto-oppilasta, joten me vaihtarit ei oikeestaan enää herätetä sillätavalla huomiota. Se on tavallaan hyvä, mutta toisaalta taas huono asia. Huonoa siinä on se, että ihmiset ei oo niin kiinnostuneita puhumaan mulle. Kuten mun kontaktihenkilö sanoi, oppilaat ajattelee että niillä on jo oma kaveriporukka, ja ne ajattelee ettei ne oikeestaan tarvi enempää kavereita. Mun täytyy siis yrittää päästä johonki näistä kaveriporukoista. Siinä mulle sitte työn sarkaa.
Kotona täälä menee kohtalaisesti.. Alunperin Suomessa ajattelin etten välttis tulis toimeen hirveen hyvin tän mun nuorimmaisen veljen kanssa, mutta mä tykkään kaikista mun veljistä paljon. Isästä, joka ei siis asu täälä koska vanhemmat ovat eronneet, tykkään kans. Äiti taas... En tunne että olisin täälä kotona. Äiti on aikamoisen tiukka täti, ja ei puhu yhtään englantia. Äiti on jotenki kauheen kakspiippuinen ihminen. Asutaan n. 8km päässä keskustasta, ja äitin pitää heittää mut jos haluun mennä johonki, koska en saa mennä vielä yksin bussilla. Äiti haluaa että mä meen ulos, juhlin jne. Siitä mä pidän tässä. Mutta taas sitten.. Mun pitää joka päivä pedata mun sänky, jonka oon myös tehnyt. Velipoika sanoi tässä toissapäivänä että äiti oli sanonu että mulla on 15 päivää aikaa ruveta petaamaan sänky oiken. Olin todella hämmentyny ja loukkaantunukin. Sanoin sitte veljelle, että jospa näyttäisit kuinka se sitten pedataan oikein. No hän näytti, ja se on erittäin tarkkaa miten se tehdään. Myös äiti sanoi että jos valehtelen kerranki, se on mulle byebye.. En oo kertaakaan valehdellu mun perheelle. En pidä siitä että mua tavallaan uhkaillaan täälä. Se ahdistaa mua. Tuntuu että mikään mitä teen ei oo tarpeeksi hyvin tai oikein. Myös koska mahani ei ole tottunut täkäläiseen ruokaan vielä, se kipeytyy. Äiti on tehnyt siitä jumalattoman numeron, etten syö tarpeeksi. Oon yrittäny selittää asiaa, mun kontakti henkilökin, joka on aivan ihana ihminen, kerto hänelle espanjaksi siis mikä on homman nimi syömisen kanssa. Mutta ei näytä tehoavan, ruokailuhetkistä on tullu aikamoista etten jopa sanoisi painajaista. Ja asioita joista mun mielestä, olisi kiva itse päättää, kuten koska menen suihkuun ja milloin pesen hampaat, äiti sanoo koska mun pitää ne tehdä. En tunne oloani täälä kotoisaksi. No, se valituksesta.
Eileen tää saksalainen vaihtari Jojo kutsu mut jonkun sen kaverin luo, juhlimaan. Ensin näytti siltä etten voi mennä koska kyydit. Mutta loppujen lopuksi pääsin paikan päälle. Ei ollu montaa ihmistä ehkä kuus mun lisäksi, otettiin parit drinkit ja juteltiin. Oli kivaa. Talonomistajan äiti oli aivan ihana, se sano että oon tervetullut sinne koska tahanasa, vaikka toi oli tosiaan eka kerta ku tavattin. Tästä mä pidän chileläisissä. Oli siis loppujen lopuksi kiva ilta, ja oon huomannu yhen asian. Hirveen moni ei pidä mun nuorimmasta veljestä. Kaikki sanoo että se on nörtti, outo jne. Pääasiassa sen takia, ettei hän juo tai käy bileissä. Täälä on muuten hirveen ilkeitä lempinimiä ihmisille. Esim. yhtä kutsutaan dinosaurukseks, toista lehmäks ja mun veljeä taas pallittomaks... :D Se ei tykkää siitä lempinimestä, minkä kyllä ymmärrän. Mun käy sitä vähän sääliksi, mutta no can do.
Eli kaikki täälä on pääpiirteittäin hyvin, koitan katella miten toi tilanne perheen kanssa etenee ja sitten miettiä mitä teene.
Noh, ei muuta!

vihdoin chilessä!

Tervee! Eli oon nyt vihdoin täällä mun kotikaupungissa Los Angelesissa ja itseasiassa saavuin tänne jo sunnuuntaina, tänään on tiistai ja mun 18v synttärit! Ei tunnu yhtään että mä olisin jo kaheksantoista tai mitää, mutta en sitte toisaalta tiedä että miltä sen pitäis tuntua. :D
Chileen saavuin perjantaina aamupäivästä ja siinä heti alkoi sitte orientaatioleiri, pääkaupungissa Santiagossa, joka kesti sunnuntaihin asti. Orientaatiossa oli paljon porukkaa saksankielisistä maista, eli pääasiassa Itävallasta ja Saksasta. Mä asuin samassa huoneessa itävaltalaisen ja uusseelantilaisen tytön kanssa, itävaltalainen varsinki erittäin mukava ja puhu oikeesti loistavaa englantia! Orientaatio oli tosiaan ihan jees, mutta tunsin oloni sielä hiukan ulkopuoliseksi, koska porukka oli pääpiirteittäin jakautunu niin, että englannin kieliset (Australia, Uusi-Seelanti ja USA) oli keskenään, ja sitte saksankieliset (Saksa, Itävalta ja Sveitsi) oli keskenään.. Kyllä mä silti sielä ystävystyin yhden itävaltalaisen tytön Johannan kanssa, joka oli niin mukava! Ja noita itävaltalaisia tuntu yhdistävän se, että kaikki osas todella hyvää englantia!
Sunnuntaina siis saavuin Los Angelesiin bussilla yhden jenkkivaihtarin kanssa, joka asuu Los Angelesin lähellä pienemmässä paikassa. Koko kuuden tunnin bussimatkan ajan mua jännitti aika paljon, ja viimein ku tapasin mun isäntäperheen, en oikeen tienny miten reagoida. Ne anto mulle kukkia, ja tietysti halas ja anto poskisuukot. Sen jälkeen oli jotenki kauheen kiusaantunutta koska meillä ei oikeen oo yhteistä kieltä eikä sitten oikeen mitään puhuttavaakaan. Ennen host kotiin menoa, mentiin käsittääkseni AFS:n Los Angelesin aluejohtajan luo, vähä niinku 'tervetuliasjuhliin'. Sinne tuli myös kolme AFS:n vaihtaria kaks saksalaista, Jojo ja Mara, sekä itävaltalainen Lara. Tää Mara on aivan ihana tyttö, ja meistä tuliki heti jo kavereita. Jojo oli myös aika hauska tapaus, tuli juhliin vähän myöhässä ja ei näyttäny voivan hirveen hyvin. Mulle sitten kerrottiin että Jojolla oli synttärit, ja eileen oli menny vähän ilta pitkäksi.. Viimeinen silaus oli se, kun leikittin jotai leikkejä pihalla, ja joku kysyi että mitä nyt tehdään sanoi Jojo että: ''Tomar!'', joka siis tarkoittaa suomeksi ottamista ja nimenomaan alkomahoolin ottamista. :D Siinä oli saksalainen minun makuuni!
Isäntäperheessä musta ollaan koko ajan jotenki kauheen huolissaan, koska en syö näitten mielestä tarpeeksi, ja koska oon niin väsyny. Täälä on niin kuuma, ettei jotenki edes oo nälkä useien, ja herään joka aamu tasan kaheksalta enkä enää saa nukuttua. Se on tosi rasittavaa enkä tiedä mistä se johtuu. Mutta kuitenki, oon yrittäny selittää mun perheelle, että mulla ei oo mikään hätänä, kaikki on vaan uutta mulle nyt, uusi maa, uudet ruoat ja oikeestaan ihan kokonaan uusi elämä.
Yks juttu mistä en pidä täälä on se, että mun pitää ruoan jälkeen auttaa host äitä tiskaamaan jne. mutta mun host veljen, ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Ruoan jälkeen hän menee suoraan omaan huoneeseensa pelaamaan pleikkaria, ja minä jään tiskaamaan.. Nää on sitte vissiin vaan näitä kulttuurieroja, joihin on totuttava, vaikka ne ei mua miellytäkkään. Kaikenkaikkiaan mä ihan tykkään mun isäntäperheestä, ja mulla on täälä kaikki ihan hyvin. Jo nyt täytyy kyllä sanoa, että tää on paljon rankempaa, ku osasin ikinä kuvitella. Uskon silti että tää on sen arvosta. Mulla on siis tänään synttärit ja tänne on tulossa aika helvetisti porukkaa, koska samalla juhlitaan mun toisen host veljen synttäreitä, sen kaverin synttäreitä ja vielä jonku synttäreitä jota en muista. Ja kuten kaikki vaihtarit on sanonu, vahdossa tuntuu olevan jotenki paljo herkempi vaikken täälä nyt vielä kauan oo ollukkaa. Esimerkiksi tänään ku luin iskältä ja äitiltä tulleet onnittelu sähköpostit, rupesin itkemään. No se on pientä! Nyt voisin tästä hipsiä hertättämään mun host veljeä, niin että se rakastais mua taas vähän enemmän.
Ei muuta!

Los Angeles here i come!

Elikkäs siis mä oon saanut host perheen! Oon tosi ilonen ja tyytyväinen ja tuskin maltan odottaa helmikuuhun asti! Eli host perhe siis asuu Los Angeles nimisessä kaupungissa Chilessä (tai oikeastaan perhe sanoi asuvansa about 8km Los Angelesista rauhallisella alueella). Los Angeles on balttiarallaa keskellä Chileä ja perheen sanojen mukaan 'aika lähellä pääkaupunki Santiagoa' eli noin 500km Santiagosta. :D Perheeseen kuuluu äiti ja kolme veljeä. Veljistä yks asuu kotona ja on samanikänen ku minä eli tällä hetkellä 17. Muut veljet eivät siis asu kotona ja ikää on toisella 21 vuotta ja toisella 30. Host vanhemmat on siis eronnu ja mun käsittääkseni lapset eivät tapaa isää hirveän usein ja hänellä on uudessa suhteessa yksi tytär, jota tuskin tulen tapaamaan.
Oon niin ilonen että mulla on nyt veli tai oikeastaan kolme veljeä, koska aina halunnut oon isoveljeä! (Isosiskokin on siis tosi jees, love u Kristiina ;))  Tämä nuorin host veljeni Sebastian kertoi myös että host mama on aina halunnut tytärtä ja Sebastian siskoa, joten tunnen olevani toivottu lisäys perheeseen. :D Tosiaan pääsen myös häihin jo maaliskuussa kun toinen vanhemmista veljistäni menee naimisiin. En itseasiassa ole oikeen selvillä että kumpi, mutta oletan että kyse on vanhemmasta veljestä.Siitä tulee varmasti erilainen ja hauska kokemus, odotan innolla!!
Perhe kuvaili itseään todella urheilulliseksi perheeksi, ja se tässä vähän kauhulla odotan koska mikään maailman urheilullisin ihminen en tosiaan ole ja sen kyllä huomaa! haha.. Mutta ei siinä, ehkä musta sitten vielä tulee edes vähän urheilullisempi ihminen! :D
Perheellä on myös kolme koiraa, josta oon tosi ilonen!! Tulee niin kamala ikävä omaa vauvaa että hyvä että on edes jotain korvikkeita!
Ja tosiaan koulu jossa tulen opiskelemaan on nimeltään Liceo Aleman del Verbo Divino, elikkäs käsittääkseni melko uskonnollispainotteinen katolilainen yksityiskoulu. Koulupuvut kuuluu tottakai asiaan, ja koulussa veljen mukaan on aika monta vaihtaria jo nyt, joten en oo ainakaa eka vaihto-oppilas sielä. En vielä yhtään tiedä että mille luokalle oon menossa, mutta Sebastian ainakin on viimeisellä luokalla, joten ehkäpä sinne? En tosiaan tiedä, se selvinee ajan kanssa.
Kulttuurieroja jo tässä vaiheessa mainittakoon se, että velipoika sanoi, etten saa mennä yksin kaupungille, että hänen on tultava mukaan ja ''suojeltava minua kuten koira'' kuten hän itse asian ilmaisi.. :D Syynä tähän on hänen mukaansa se että, kun 'flaitet' näkevät että oon blondi ja mahdollisesti vielä koulupuku päälläni, olen todella otollinen uhri varkauksille, ja näin asia varmasti onkin. Tämä siis tulee olemaan erilainen asia etten voi kulkea niin vapaasti kuten Suomessa, mutta osasin tähän jo varautua, ja tämä on täysin ymmärrettävää, onhan Chile Latinalaisessa Amerikassa ja Suomi nyt on varmaan maailman turvallisin maa.
Tässä päiviä laskien siis odotan helmikuun 23. päivää jolloin lähtö koittaa! Ei muuta.

noventa y nueve dias!!

Huhh, niin vaa mäki alotan jo blogin kirjottamisen.. :D Eli olen siis lähdössä Chileen vaihtoon 23.2.2012 AFS:n kautta. Odotan sitä ku kuuta nousevaa, ja vaihtovuosi on ollut unelma jo niiiin pitkän aikaa ja vihdoinki oon ihan oikeasti lähdössä niin ei sitä vielä kunnolla edes tajua.. :D Ehkä se viimestään lentokoneessa tulee konkreettiseksi että tosiaan on lähdössä toiselle puolelle maapalloa.
Viime viikonloppuna oli AFS orientaatioleiri talvilähtijöille ja meitä oli sielä neljä, jotka oli lähdössä lattareihin. Mun lisäksi yksi on lähdössä Chileen, mikä on tosi jees että lentokoneessa on ees joku suomalainen ''tuki ja turva''. Muut lattareihin lähtijät oli lähössä Costa Ricaan ja Argentinaan, toivon huippukivaa vuotta molemmille! =) En tiedä vielä yhtään, että minnepäin Chileä oon menossa, mutta toivon että isäntäperhetiedot tulis melko pian! Tietäis vähän miten varautua vaatteidenkin suhteen, koska Chile tosiaan on piiitkä maa ja tottakai sen sisään mahtuu erilaisia luonnonolojakin. Mulle ei oikeestaan oo mitään väliä että mihinpäin pääsen, oon vaan super ilonen että oon saanu tälläsen mahdollisuuden yleensäkin lähteä!!
Perhetiedot muutenki noille palanneille vaihtareille oli tullu n. 1-3 viikkoa ennen lähtöä, eli vielä voi mennä jonki aikaa.. :D Ainaki on jotain mitä odottaa! Ei muuta.

besos!